Huomenna kotimatkalle.

Tästä lähtee mun viimenen blogipostaus rajan takaa ja huomisaamuna kotia kohti. Mun nettiaika loppu tiistaina ja oon ollu tämän loppuajan netitön. Koulun koneilla ei oo öökkösiä niin tämäki teksti mun piti kirjotella omalla läppärillä ja tuoda tikulla koulun koneelle. Mutta käyhän tämä näinki.

Luulin jo juhlakauteni täällä olevan ohi, mutta Sari kysyi mua kaveriksi keskiviikkoiltana järkättäviin Polarnie Zori- hotellin joulujuhliin niin lähdin siis vielä yksiin kekkereihin ennen kotiinpaluuta. Kokoonnutaan vielä tälle iltaa porukalla ja hyvästellään ennenku lähden. Ostin myös suomalaista suklaata vietäväksi tämän illan suomen luennoille, kun haluan muistaa sitäkin porukkaa. Alan nyt sitten Suomen puolella jeesaamaan Liliaa niiden venäjän kurssien järjestämisessä ja mainostamaan niitä, eli jos jollakin tulee jossakin vaiheessa mieleen, että haluaisi lähteä tutustumaan viikon verran elämään Murmankissa ja oppimaan siinä sivussa kieltäkin niin ei muuta kun ottakaa vaan rohkeasti yhteyttä ja kyselkää lisätietoa. Ensimmäinen kurssilainen Jussi saapuikin jo tälle viikkoa tänne ja kovasti hän on Murmanskista tykännyt :) Lilia antoi mulle lisäksi skype- osoitteensa niin päästään joskus skypettelemään ja treenailemaan siellä venäjää ja suomea.

Huomisaamuna on taas karvas herätys neljä reikä reikä kun bussi starttaa 05.50, mutta ihan mielellään sitä nousee kun nyt tietää että pääsee lähtemään kotia kohti. Dosjaa mulla kans kyllä tulee ikävä kun seki on jotenki nyt kiintyny minuun ja mulla kyllä vähän surettaa jättää se tänne :( Pakko tässä on alkaa suunnittelemaan näköjään itelläki mäyräkoiraa jossaki vaiheessa kun tämä yksilö ainaki valloitti minun sydämen.

Venäjän kirjallinen tentti meni ihan jees ja tänään on vielä edessä suullinen osuus. Kyllä se kielitaitokin on karttunu tässä syksyn aikana, vaikka aina se ei tietty siltä tunnukaan kun tulee niitä tilanteita, ettei vaan ymmärrä! Mutta tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita, joita tää venäjän opettelu tuo tullessan.

Tällä hetkellä olo on hieman haikea, mutta onnellinen. Tämä oli mun ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen kerta Murmanskissa. Sain tutustua matkan varrella uusiin ystäviin ja lisäksi sain kerättyä paljon uusia hienoja kokemuksia puhumattakaan kielitaidon karttumisesta. Tämä syksy on opettanut mulle paljon ja oon niin ilonen siitä, että tulin tänne. Oli hienoa huomata, että minusta oli tähän, koska kyllähän se tietty lähtiessä vähän jänskätti kun ei osannu kuvitella mitä täällä on edessä. Mutta niin se aika vaan riensi ja nyt on jo kotiin lähdön aika. Mun vaihto oli siinä mielessä erilainen kun vertaa monien muiden vaihtokokemuksiin, koska opiskelin täällä ainokaisena vaihtarina, mutta koin sen vaan eduksi. Jos olisin lähteny esim. Pietariin niin en olis oppinu siellä kaikkea sitä, mitä opin nyt täällä. Näin pääsin kiinni enemmänkin siihen normaaliin venäläiseen arkeen.

Oon tuskaillu tänään tuon mun tavaran paljouden kans ja mun piti lopulta kysyä Katjalta, että voisinko jättää sille mun kirjat ym. vähemmäs että jos he voisivat tuoda ne sitten mukanaan kuhan tulevat uuden vuoden jälkeen sinne Rukalle niin hän lupautui auttamaan, onneksi! Mulla on lähdössä mukaan kaks matkalaukkua, yks reppu, yks treenikassi, iso käsilaukku ja ainaki yks irtomuovipussi. Eikä mun kaikki tavarat ois varmaan mahtunu näihin.. Hupsista keikkaa, mitenhän sitä tavaraa onkaan kertyny näin paljo!

Tietyllä tapaa tämä kaupunki teki kyllä muhun vaikutuksen, koska näinkin pohjoisessa voi näköjään olla elämää ja tänne mahtuu näinkin suuri kaupunki :) Iina kiittää ja kuittaa tästä kuluneesta syksystä. Suosittelen Murmanskia lämpimästi muillekin ja Venäjän matkailua ylipäätänsä. Uskokaa pois, se kyllä avartaa!

Kunhan minä pääsen kotia asti niin kulautan ensimmäisenä kurkusta alas lasillisen puhdasta hanavettä! Sitä tässä on jo kaivattukin. Ja kuka tietää, ehkä tämäkin blogi saa vielä jatkoa jonakin päivänä uusien Venäjän seikkailujen muodossa.. Kiitokset myös lukijoille kivoista palautteista, on ollu mukava huomata, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa millasta se elämä täällä rajan takana on :)

Red Pub, check!

Nyt on sitte juhlistettu viimestä viikonloppua ja synttäreitä niin päivät alkaakin käydä vähiin. Meillä kyllä oli mukava ilta ja Red Pub oli just hyvä paikka ja siellä oli hemmetin hyvät ruuatki juustokakusta puhumattakaan :p Ja ylipäätänsä tosi mukava paikka. Tää juustokakku mitä söin niin oli nimeltää Tse Guevara ja ruokalistan monet muutki nimet oli aika omalaatuisia. Sain vielä kivoja lahjojakin, nimittäin Katja Olga olivat ostaneet mulle vaaleanpunasen näppäimistön läppäriin venäjän aakkosilla, että pääsen sitte kirjottelemaan sillä :D Katjan porukatkin olivat muistaneet mua ja lähettäneet nätin kukkakimpun, oli kiva ylläri. Sarilta ja Annalta sain perinteisen venäläisen huivin ja Nastjalta söpöt korvikset. Kiitos vain vielä kaikille :)

Huomenna tai viimestään tässä alkuviikosta pitääki jo lähteä ostamaan bussilippua kotia kohti. Oon alottanu jo pikku hiljaa pakkaamisen ja vähän kyllä jänskättää miten saan kaikki mahtumaan mukaan :D Mutta lohduttaudun sillä, että helpottaa huomattavasti kun matkustaa bussilla eikä tarvi ressata tavaran paljoudesta ja painorajotuksista :P Tiistaina ois edessä venäjän kirjallinen tentti ja torstaina vielä suullinen. Sitte saaki huokasta! Murmansk saa ens viikoksi myös uutta suomalaisverta kun Lilia saa uuden tulokkaan venäjän kurssilleen.

Kävin myös eilen kurkkaamassa näkykö tuolla keskusaukiolla mitään häppeninkiä ja mielenosotuksia vaan taisin missata kovimmat menot kun kävin siellä neljän aikaan, eikä paikalla näkyny enää muuta kun paloauto ja joitakin ihmisiä. Kovin hurjiksi ihmiset eivät näköjään täällä heittäytyneet. Alhaalla vielä kuvia Red Pubista niin jospa sen tunnelman sais välittymään muillekin kuin siellä käyneille tovereille :)

Venäläisten pinna kiristyy

Nyt aletaan elää niitä aikoja, kun Venäjän kansalaisten hermo alkaa olla kireällä ja pinna palaa.. nimittäin valtion hallinnon ja vaalien kanssa. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Viime viikon vaalit täällä oli yks läppä, koska sehän oli jo kaikkien tiedossa, että Yhtenäinen Venäjä (Putinin puolue) tässä tulee pärjäämään äänestystuloksesta huolimatta. Todellisuudessa puolueen kannatus laski virallisia lukuja huomattavasti enemmän ja esimerkiksi Murmanskissa paikalliset ystäväni sanoivat taktiikan olleen se, että he äänestävät kommunisteja ihan vaan sen takia, että Yhtenäinen Venäjä sais prosentuaalisesti vähemmän ääniä. Tytöt myös kertoivat siitä, kuinka Yhtenäisen Venäjän periaatteet alkavat olla todellisuudessa jo niin vasemmalla, että kommunistit ovat kohta jo oikeistoa Putinin poppooseen verrattuna.

Vaaleista on lähteny liikenteeseen mielenosoituksia kun ihmiset osottavat tyytymättömyyttään vaalitulosta kohtaan vaatien uusia vaaleja. Moskovassa porukkaa kuulostaa pidätetyn kolmisensataa, Pietarissa parisensataa. Ja mielenosoitus saapuu Murmanskiin lauantaina, josta ei kylläkään täkäläisessä mediassa uutisoida (surprise, surprise!) niinkuin ei mistään muustakaan aiheeseen liittyvästä. Mietittiin Katjan kans, että lähdetäänkö lauantaina sirkukseen kun tänne tulee semmonen kiertävä sirkus, mutta minusta kyllä tuntuu että tuolla kaupungilla taitaa olla sitte sirkusta tarjolla ihan omasta takaa. Tosin siitä sirkuksesta kannattaa pysyä kaukana. Mietinkin, että mitähän täällä tapahtuu kun Katja kirjotti mulle tänään facebookissa että ihan hyvä että oon lähössä ens viikolla kun täällä alkaa mennä meininki vähän levottomaksi niin tätä hän siis sillä tarkotti. Täällä nuo mielenosotukset taitaa olla vähän eri luokkaa mitä Suomessa ja etenki niihin suhtautuminen virkavallan taholta. Voi siis olla viisainta pysyä lauantaina pois keskusaukion läheisyydestä ettei joudu vielä vahingossa itekki rautoihin.

Oon minä täällä ollessani ihmetellykki, että eikö näillä kansalaisilla mee ikinä hermo tähän hommaan. Kyllähän heillä toki menee, mutta muutama ihminen ei mahda valtion johdolle mitään. Sotimiseksihan se lopulta menis jos kansa haluais nousta kapinaan. Tässäkin taas yksi hyvä syy olla kiitollisia sille, että me ollaan itsenäisiä. Ei Tarjaakaan vaan olis ikinä valittu meidän presidentiksi mikäli me oltais Venäjän vallan alla ku nainen vallassa on täällä täysin tuntematon juttu.

Että sitte vaan mielenkiinnolla odotellessa viikonloppua. Kuhan kukaan ei tuu rähisemään Red Pubiin ja saan viettää synttärini&läksiäiseni rauhassa niin näillä mennään :)

Itsenäisyyspäivä

Mulla on pieni aavistus siitä, että Murmanskissa on voinu tavata tänään enemmän tai vähemmän väsähtäneitä suomalaisia eilisen itsenäisyyspäivän vastaanoton jälkeen. Allekirjoittanut laskee itsensä tähän luokkaan. Lähdin kotia kohti jo 11 jälkeen, mutta jostaki syystä nukuin aika huonosti (liekö muutamalla viinilasilla osuutta asiaan..) ja aamulla ei ois kyllä millään viittiny nousta vaan ei auttanu kun lähteä luennoille. Aamulla oli kaiken lisäksi badhairday kun eilisen kampauksen kiharoita oli vielä jäljellä niin vetäsin aamulla pipon päähän ja istuin sitte se päässä luennollaki. Elena kysy että onko mulla kylmä vaan tuumasin sillekki että mulla on huono hiuspäivä :D

Mutta juhliin siis. Vastaanotto alkoi kuudelta, jolloin vieraitaa alkoi virrata sisään konsulaatin porukan käteltäväksi. Porukkaa tuolla oli rapiat 300 henkeä ja mietiskelin, että millä perusteella kaikki ihmiset kutsutaan sinne. Kyselin tätä vielä myöhemmin illalla niin tietty kaikki Murmanskissa olevat suomalaiset kutsuttiin, sitte kaikkia Suomen yhteistyökumppaneita ja sitte vielä joitakin konsulin tuttuja.

Juhlat avas tämmönen rumpaliporukka, jonka jälkeen konsuli piti puheen. Tämän jälkeen päästiin syömään (NAM!) kaikkia kivoja coctail- herkkuja ja pöytä kyllä oli koreana. Pöydät oli koristeltu tottakai Suomi- teemalla niin löyty sini-valkoisia kynttilöitä ja pieniä Suomen lippuja. Suomen kakku oli kans komia, kuten alhaalla olevasta kuvasta näkyy.

Jutskailin juhlissa Rovaniemen KRP:n rikosylikonstaapelin kanssa, joka on poliisin Murmanskin yhdyshenkilö, ja vaihdettiin yhteystietoja kun hän sanoi, että heillä voi tulla tilanteita, jolloin he tarvitsevat venäjän taitosta henkilöä sakon tiedoksiantotilaisuuteen Rovaniemellä ja soittelevat sitten mulle. Oishan se kyllä kiva päästä hyödyntämään (ja kehittämään) kielitaitoa uusissa tilanteissa.

Illan edetessä porukka alkoi lähteä koteihinsa ja illan päätteeksi paikalla oli lähinnä enää suomalaisia. Laulettiin Maamme laulua, porukka piti pieniä puheita ja suomalainen rajamiehemme Jussi nakitti mut pitämään puheen meidän pöytäseurueelle nuoren sukupolven näkökulmasta. Paikalla oli lisäksi useampia rovaniemeläisiä ja naurettiinkin, että pitää näköjään tulla Murmanskiin tutustumaan rovaniemeläisiin :D 

Oli kyllä kaikkiaan mukava ilta ja olihan se kiva päästä viettämään itsenäisyyspäivää suomalaisessa seurassa. Kyllä sitä vaan mietti eilisen aikana miten toisin Suomen asiat voiskaan olla, jos meillä ei olis ollu niin rohkeita miehiä rintamalla taistelemassa meidän itsenäisyyden puolesta. Ei meillä vaan näyttäis nyt siltä kun näyttää ja muutkin oisivat joutuneet opettelemaan venäjän kielen. Kaikki kunnia heille.

Synttärifiiliksiä rajan takaa

Synttäripäivä itänaapurissa on jo takanapäin kun kello täällä on jo yli puolenyön. Juhlitaan varsinaisesti sitte lauantaina, mutta meillä oli tänäänki mukava ilta Katjan ja Olgan kans ku istuttiin ja kahviteltiin muutama tunti :) Tytöt on huomannu että oon tykästyny pinkkiin niin sain Katjalta lahjaksi vaaleanpunasen rannekellon ja Olgalta sievän gerberan :) ”Päälahjan” saan kuulema sitte lauantaina, saa nähä mitä ikinä se sitte tuleekaan olemaan :) Liliakin, tämä suomen opettaja, oli laittanu mulle kivan mailin ja toivotellu kivaa synttäripäivää. Serkut ja täti sieltä skypettelivät tänään ja lauloivatki mulle, että ihan mieleenpainuva synttäripäivä täälläki itänaapurissa. Oon lueskellu naamakirjasta, kuinka ihmiset on lähössä rimpsalle kun huomenna on vapaapäivä. Meikä ottaa tämän illan vielä ihan rennosti ja säästelen sitte lauantaille. Huomisen suomen tunnit jääkin väliin kun on se itsenäisyyspäivän vastaanotto. Jos sitte kattelis vielä linnanjuhlia tv-kaistalta, mikäli mokkula vaan suostuu yhteistyöhön..

Puhuttiin tänään myös nuista Venäjän vaaleista, jotka ratkes eilen ja Putinin puolue kärsi tappion, mutta ne sai silti vielä enemmistön hallitukseen. Siis virallisesti. Todellisuushan ois sitte ollu jotaki ihan muuta kun kaikki tietää, että kyseinen puolue ei oo nyt niin hirveän suosittu täällä ja vaalituloksia nyt on saatettu "pikkusen" manipuloida ja vaalilippuja täytetty jo ennen varsinaisen äänestyksen alkamista, että lukuja saatas kaunisteltua. Mutta lopputulos oli nyt tämä, eikä siitä auta kansalaisten kitistä. Katja sanoikin, että hänellä tekis mieli kirjottaa tuosta juttu kun hän on nyt harjoittelussa yhdessä puolueettomassa lehdessä, mutta heitettiin mustaa huumoria siitä kuinka hän löytäis kohta ittensä jostaki metsän keskeltä päätoimittajan kans jos hän sen jutun kirjoittaisi.

Ja sitte jos palataan vielä niihin perjantain pikkujouluihin. Kyllä ne vaan alotti tämmösen joulufiilikseen virittäytymisen ku lauantaina sitte kuuntelen Youtubesta joululauluja ja latailin Tonttu Toljanteria tv-kaistalta :) Tuolla pikkujouluissa oli kaikkiaan noin 170 henkeä pääasiassa Venäjältä, Norjasta ja joitaki suomalaisia. Törmäsin heti ekkana sisälle mennessäni yhteen naiseen instituutin kv-toimistosta ja hän hieman ihmetteli miten minäkin olin siellä ja kuka mut oli sinne kutsunu. Vastasin että Ulrich (tämä koko häppeningin järjestäjä) ja hän oli että okei ja jutskailtiin siinä vähän aikaa. Ruokapuoli oli ihan hemmetin hyvä ja täytyy sanoa, että nyt tuli kyllä syötyä enemmän ku juotua :D Siellä oli suomalaista lanttu- ja porkkanalaatikkoaki niin olipa mukava päästä jo nassuttamaan suomalaisia jouluruokia.

Sarin ja Annan napatanssi- esitys oli menestys ja tytöt keräsi tällä rahaa hyväntekeväisyyteen kodittomille. He saivat jo ennen esitystä ennakkoon 25 000 ruplan lahjoituksen ja itse esityksen jälkeen he saivat sitten kerättyä reilu 24 000 ruplaa niin ei huonosti! Pistän tyttöjen show'sta vielä pari kuvaa kunhan saan kuvia Annalta kun räpsin niitä hänen kamerallaan eikä oman kameran kuvat ollu oikein mistään kotosin. Tuolla oli myös pari burleski- esitystä (jotka ei kyllä vetäny vertoja napatanssille!) ja laulettiin kulkusia seittemällä eri kielellä. Bileiden ois pitäny loppua ohjelman mukaan puol kahdelta, mutta me jorattiin tanssilattialla vielä jonnekki lähemmäs puoli kolmea ja jatkettiin sitte vielä hotellin alakerran yökerhoon. Oli kyllä kaikkiaan kiva ilta ja tuli taas semmonen fiilis, että kyllähän täällä ois tietty voinu olla pidempäänki ja kyllä näitä ihmisiä täällä tulee ikävä. Mutta onneksi Murmansk on kohtuu lähellä niin tänne pääsee aina uudestaanki.

Mukavaa itsenäisyyspäivää sinne koto-Suomeen ja muille suomalaisille maailmanmatkaajille. Kyllähän tämä itsenäisyyspäivä jää varmasti mieleen kun sen viettää täällä itänaapurissa ja miettii, kuinka toisin asiat voiskaan olla jos meidän isoisät ja isoisoisät eivät olisi olleet niin järkkymättömiä..

Löysin kuvan mun haavekakusta :P

Paluu neuvostoaikaan

Käytiin tekemässä tänään pöytävaraus legendaariseen Red Pubiin mun viimeseksi viikonlopuksi eli juhlitaan sitte viikon päästä mun synttäreitä ja viimestä viikonloppua siellä. Kyseinen paikka on siis tämä aiemmin mainitsemani neuvostotyylinen pubi ja se oli aivan LOISTAVA! Ei vois parempaa paikkaa valita viimeselle viikonlopulle. Ulospäin pub näytti punaiselta parakilta ja kun astuttiin sisälle pubiin niin paikan seinät olivat kauttaaltaan punaiset, niillä oli kehystettyjä propaganda- julisteita ja baarin ruokalista sisälsi neuvostotyylisesti nimettyjä ruokia. Ja mikä parasta: varattiin pöytä Leninin vierestä niin luvassa on siis party with Lenin ja sitte on kyllä aivan pakko räpsiä pakolliset kuvat tämän toverin kans :D Tästä tulee kivaa! Tarjoilijat alko nauramaan ku mentiin sinne Olgan kans ja Olga luetteli millon, mihin aikaan ja monelleko hengelle haluttais pöytä ja viimeseksi sitte että "haluttais se pöytä Leninin vierestä" :D

Huomenna ois sitä ennen luvassa tämän viikonlopun juhlat ja eli Julebord eli tää ulkomaalaisille osoitettu joulujuhla. Juhlat starttaa kahdeksalta ja kustantaa opiskelijalle sen 1500 ruplaa. Ja tähän sisältyy rajaton baarin käyttö (o-ou!) ja rajattomasti ruokaa. Lauantaiaamu kertoo sitten varmaan sen pysyko ruoka-juoma puoli tasapainossa :p Lisäksi siellä pääsee jo alottamaan joulun vieton Jingle bellsin säestämänä ja hoilataan kyseinen joululaulu ties kuinka monella kielellä :) Tämä juhlien isäntä Ulrich on alkujaan saksalainen ja Norjan kautta Murmanskiin päätynyt bisnesmies, joka on jäänyt lopulta vaikuttamaan Murmanskiin.


Testailin eilen kotoa tuomani mekot ja päädyin toiseen niistä sitten tiistain itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Ei siis tarttenu lähteä mekkokauppaan. Nämä pari viimestä viikkoa täällä tuntuu olevan nyt yhtä juhlaa :) Unohin muuten mainita edellisessä postauksessa, että törmäsin sillä viime viikonlopun shoppailureissulla Gina Tricotin toppaliiviin yhdessä street- kaupassa. Olga sanoi nähneensä kyseisen liivin Tornion GT:ssä viime keväänä viidellä eurolla ja kappas, täällä hinta oliki pompsahtanu 2992 ruplaan eli noin 80 euroon! Eihän se oo tietty tyhmä joka pyytää vaan se on tyhmä joka maksaa! Idän ihmeet kuulostaa harrastavan just tuota, että ne käy Suomessa shoppailemassa alennusmyynneissä ja myyvät täällä sitte kalliimmalla niitä vaatteita. Tässä tapauksessa ihan hiton paljo kalliimmalla!

Mukavaa joulukuun alkua kaikille! :)

Maanantai- fiiliksiä

Harpoin tänään taas tuttuun tapaani pitkin Leninaa kun olin menossa viemään joulukortteja postiin salin jälkeen. Sitte kuitenki hiljensin vauhtia kun tajusin, että en oo enää montaa viikkoa täällä viuhtomassa näitä katuja ja kattelin ympärilleni, kuinka kaikki liikkeet ja talojen nurkat ovat alkaneet näyttää tutulta tässä syksyn aikana. Tällä viikolla mennäänki jo joulukuun puolelle ja kotiinlähtö lähestyy koko ajan. Kyselin vuokraemäntä-Olgalta että onko Venäjällä sellasia joulukalentereita niinku meillä Suomessa ja selitin millasia meillä on niin ei täällä kuulema ole. Tälle vuotta taidan siis jäädä ilman suklaakalenteria :P Mutta onneksi on niitä pipareita ja glögiä (vielä).

Käytiin perjantai-iltana kaljalla ja päivittelemässä kuulumisia Katjan ja Olgan kans. Kun me oltiin Katjan kans kotimatkalla trollikassa ja höpöteltiin niitä näitä englanniksi niin pari teiniä, maksimissaan yläasteikäsiä, alko tuijottaa meitä ja supittaa jotakin keskenään. Arvatenkaan nämä eivät olleet kuullu englantia ennen Murmanskin paikallisliikenteessä. He jäivät sitten pois samalla pysäkillä kun minä ja alkoivat heti kyselemään venäjäksi, että puhunko ollenkaan venäjää. Minä vastasin heille venäjäksi, että jonku verran juu ja selitin että oon suomalainen ja täällä vaihdossa. Sitte ne jatkovat matkaansa :D

Sunnuntaina käytiin sitte shoppailemassa Olgan kans. Löysin kuin löysinkin itelleni mustat farkut kun mulla on hajonnu jo kahet semmoset perus mustat farkut, jotka oon sitte heittäny roskiin täällä niin kiva ku nyt löyty uudet tilalle :) Sunnuntai-iltana oli sitte vuorossa aiemmin mainitsemani kansainvälinen runoilta, jossa oli tosin myös muutamat lauluesitykset. Tähän runoiltaan mahtui kaikkiaan esityksiä 13 eri kielellä, mikä on sinänsä aika vaikuttavaa Murmanskissa! Pistän tähän loppuun myös videoclipin yhestä karjalan kielellä esitetystä laulusta, josta erityisesti tykkäsin :D

Katja kertoi mulle eilen kun odoteltiin bussia ja kattelin nuita Leninan kivoja ”jouluvaloja”, jotka menee katujen yläpuolella, että kaupungin asukkaat saavat osallistua niiden maksuun kun ne tulevat kaupungille niin kalliiksi. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta kuitenkin asukkaitakin rahastetaan niistä. Katja oli maksanut oman osuutensa stipendistään.

Joululahjaostoksetki alkaa olla pikku hiljaa tehtynä. Saas nähä sitte kuhan viimeset pakkailut alkaa, että kuinka sitä tavaraa lopulta onkaan lähössä mukaan.. Niin ja kunnon talvesta täällä ei oo muuten tietoa vieläkään. Lämpömittari pysyy nollan tuntumassa ja välillä räpsii vähän lunta. Kamoon!

Kuten monet varmaan tietävätkin niin täälläkin alkavat "jännät" ajat kun vaalit lähestyvät. Tosin sehän taitaa olla jo päätetty, että Putinista tulee se pressa joka tapauksessa. Mutta täällä poliitikkojen tukijat kiertävät ovelta ovelle ja jakavat vaalimainoksia. Itse en ole tällaista kohdannut, mutta kuullut kylläkin. Vähän sama meininki kun uskonnon harjoittajat kiertävät Suomessa, täällä niiden lisäksi kuljee näihin aikoihin innokkaita politiikan tukijoita. Tai ehkä heille on vaan maksettu tarpeeksi hyvin siitä hyvästä, että he kiertävät mainostamassa tukemaansa ehdokasta.

Mikä se tämmönen marraskuun loppu oikein on...

..saati kun koordinaatit osoittaa näinki pohjoseen Jäämeren rannalle!

Murmanskissa oli tapahtunut toissa yön aikana äkillinen käänne säärintamalla. Täällä on nyt plusasteita ja lumi on alkanut sulaa, apua! Minä jo olin ihan varma, että nyt saatiin kunnon talvi vaan nyt tuli takapakkia. Toivottavasti tämä lumi ei sula kokonaan! Olin jo pakannu sateenvarjon ja ohuemman takin vaan tälle aamuan ne piti kaivella tuolta matkalaukun pohjalta. Minä puolestani tunnen itteni vaan päivä päivältä kuolleemmaksi tämän pimeyden takia. Tuntuu että pää on joka päivä kipiänä ja on vaan niin vetämätön olo! Onneksi viikonloppu alko jo tänään niin saa nukkua.

Eilen mä vaan jälleen kerran kummastelin tätä Venäjän byrokratiaa ja pykäläviidakkoa. Tämä suomalainen kaverini, joka opiskelee Pietarissa Herzenissä potkittiin eilen koulusta pihalle ja hänen oli kerättävä kimpsunsa ja kampsunsa asuntolasta ja lähdettävä tänään klo. 12 mennessä. Ja syynä on se, että hän pääsi konsulaattiin töihin joulun ajaksi, joka tietysti edellytti opiskelijaviisumin vaihtamista työviisumiksi, ja rehellisenä ihmisenä hän meni kertomaan tästä yliopistonsa kv-toimistolle, jossa saatiin hepuli ja sanottiin ettei siellä voi opiskella ilman opiskelijaviisumia. Ja lopputulos on tämä: fudut koulusta. Reilu peli. Aiemmin monet Pietarissa opiskelleet ovat olleet samaan aikaan konsulaatissa töissä, mutta he ovat vain pitäneet päänsä kiinni eivätkä ole puhuneet viisumivaihdoksestaan mitään ja selvinneet ilman ongelmia. Tässä se rehellisyys taas näköjään palkitaan..

Kävin tiistaina konsulaatissa kahvittelemassa ja hakemassa kutsuni itsenäisyyspäivän vastaanotolle sitten 6. päivä. Mun pitää testailla tässä pari mekkoa jotka otin kotoa mukaan niin tietää että onko jompi kumpi niistä käyttökelponen vai täytyykö lähteä vielä mekko-ostoksille. Nythän tässä ois tietty hyvä syy ostaa uus mekko ;) Täällä järjestetään sitä ennen 2. joulukuuta sellanen ulkomaalaisille suunnattu joulujuhla, joka kustantaa opiskelijalle 1500 ruplaa ja sisältää ohjelman, ruokaa ja juominkeja niin paljon kun jaksaa kiskoa. Anna ja Sari konsulaatista vetävät siellä napatanssiesityksen niin pääsee sitte todistamaan sitäkin näkyä :D

Nyt mulla on myös yksi huoli vähempänä kotiinpaluun suhteen kun löysin kuin löysinkin itelleni kämpän Rovanemeltä johon pääsee muuttamaan sitten tammikuulla. Kämppä on näppärä saunallinen yksiö ja vuokraan sen kalustettuna kevääksi kun kämpän vuokralainen lähtee muualle. Paikkakin on hyvä kun pääsen muuttamaan sinne mistä lähdinkin eli takas Ahkiomaantielle :)

Oon mietiskelly tässä, että kyllä tämä vaihtoon lähtö on vaan ollu yks mun elämäni parhaista päätöksistä. On ollut hienoa huomata jo yksistään sekin asia, että minusta oli tähän! Muistan sen ekan illan kun tulin tänne ja kaikki tuntu vähän epätodelliselta kun mietin, että nyt minä sitten oikeasti oon täällä ja kaikki oli uutta ja outoa. Mutta niin sitä vaan alko sopeutumaan enkä oo hetkeäkään katunu lähtöäni tänne. Pakko tosin sanoa, että mun tuutor täällä oli kaikkiaan aika floppi, sillä hänellä oli alusta asti niin paljo omia kouluhommia ja töitä, että milloin hän myöhästeli/siirti tapaamisiamme eikä ollut muutenkaan hirveän aktiivinen. Tai no tuo ”hirveän aktiivinen” on aika lievä ilmaus, sillä hän sai ensimmäisellä viikolla listan kohteista, joissa hänen pitäisi kierrättää minua eikä olla vieläkään käyty yhdessäkään. Ja lähden jo kohta pois täältä. Tosin oon kiertäny nämä kohteet tyttöjen kanssa taikka sompaillu niissä itekseni niin en minä oo suinkaan niistä paitsi jääny, mutta kiitosta tähän kaupunkiin tutustumisesta en voi valitettavasti juurikaan tutorilleni antaa. Jos oon ite jonaki päivänä vielä kv-tuutor niin ainaki tiiän millanen tuutor EN halua olla..

Ei ne aiemmin vaihdossa olleet ole kyllä valehdelleet kun ovat sanoneet, että vaihto on yks hienoimmista kokemuksista opiskeluaikana ja siitä saa paljo eväitä tulevaisuutta varten. Kyllä tämä syksy on opettanu niin paljo eikä nyt puhuta yksistään kielitaidosta.

Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että kalenterissakin riittää häppeninkiä viimeisille viikoille kun on se itsenäisyyspäivän vastaanotto, ulkomaalaisten joulujuhla, synttäreiden/viimesen Murmansk- viikonlopun juhlistamista sitte aikaanan ja kaikkea muuta mukavaa. Siinähän se aika kuluukin niin ettei ehdi huomatakaan!

Venäjän kielikursseja tarjolla Murmanskissa!

Kaikki, ketkä ovat joskus harkinneet tai edes hetken ajan miettineet millainen paikka Murmansk on tai oiskohan itestä opiskelemaan venäjää niin nyt sen selvittämiseen ois loistava mahdollisuus. Nimittäin tämäkin suomen opettajana toimiva Lilia järjestää Murmanskissa kielikursseja, jotka sisältävät:

- 6 päivää ja 7 yötä paikallisessa perheessä
- 6 x 4 venäjän oppituntia (yht. 24 oppituntia ja oppitunnin jälkeen käytännön harjoittelua eli yht. 6 tuntia kaupungilla)
- Aamiaisen ja illallisen joka päivä.

Kurssivaihtoehdot ovat alkeiskurssi, jatkokurssi sekä erityiskurssi. Ei siis haittaa vaikket osaa kirjaimia tai tiedä mitään muutakaan venäjästä, sillä nyt tässä tarjoutuu loistava mahdollisuus oppia. Kursseja järjestetään ensi vuoden puolella tammikuusta heinäkuuhun sekä lokakuusta joulukuuhun ja kurssi kustantaa 200 euroa plus matka- ja viisumikulut. Ja jos oikein iskee hirveä inspis lähteä matkaan mahollisemman pian niin kurssit pyörivät myös joulukuussa. Paikan päällä on tietysti vastaanottokomitea odottelemassa kunhan Rovaniemen/Ivalon bussi saapuu laituriin. Mikäli jollaki kiinnostaa niin tänne voi laittaa kommenttia ja kysellä halutessaan lisää. Mulle voi laittaa myös sähköpostia osoitteeseen ihuttu(at)ulapland.fi

Ja lumen tulo sen kuin jatkuu!

Täällä alkoi sataa lunta maanantaina ja sen jälkeen sitä on sitte riittänykki joka päivä. Alkuviikosta katujen puhtaanapito toimi hyvin vaan nyt se kyllä tökkii jalkakäytävien osalta. Teillä voi mennä muutamaki aura-auto tms. peräkkäin vaan jalkakäytävät on melkosella polanteella eikä niillä vois todellakaan pyöräillä kun välillä kävelyki on vähän hankalaa. Eikä täällä tunneta ilmeisesti lumikolia kun pihalla porukka puhdistaa pihaa semmosella leveällä lapiolla.

Istuttiin Katjan kans tiistai- ja keskiviikkoaamut Murmanskin kansainvälisen elokuvan viikolla, jossa näytettiin pohjoismaalaisia lyhytelokuvia. Tykkäsin etenki yhestä venäläisestä pätkästä ”Dangerous Russian women” tms. joka kertoi Ruotsiin muuttaneista venäläisistä naisista ja heidän elämästään siellä. Meilläkin Suomessa on monesti vähän negatiivinen käsitys Suomeen tulevista venäläisistä naisista ja siitä, kuinka he tulevat sinne vain paremman elämän toivossa ja ottavat ensimmäisen vastaantulevan miehen, joka on tarpeeksi tyhmä menemään naimisiin heidän kanssaan. Elokuva oli hyvä kuvaus siitä, kuinka heidän elämänsä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista uuteen maahan tultaessa, mutta samalla siitä, kuinka he lopulta ovat kukin tahollaan onnellisia. Elokuvan venäläiset naiset olivat kaikki tosi symppiksiä ja huipputyyppejä, eivätkä ”vaarallisia” niinkuin monet kuvittelevat.

Käytiin eilen keilaamassa porukalla Nadjan, tämän kavereiden ja hänen suomalaisen poikaystävänsä kanssa. Oli mukava nähdä Murmanskissa uuttakin suomalaisvahvistusta! Murmanskissa on kaks keilahallia niin tämä oli Sfera, samainen paikka, jossa kävin baareilemassa ensimmäisenä viikonloppuna kun tulin tänne. Tämä kyseinen rakennus on siis melko iso, koska toiselta puolelta löytyy keilahalli ja toiselta puolelta mitä melkoinen klubi. Ite kyllä sinänsä tykkään tuosta paikasta.

JA sain kuin sainkin tämän kaipaamani kolttasaamelaisen Alexein osoitteen kun tämä Norjassa asuva suomalainen Honna vastasi mun mailiini. Sain kirjotella sanakirjan kans mailia ja selitin, että tarttisin apua ja haluaisin kerätä materiaalia Venäjän puolelta tätä graduani varten ennenku lähen Suomeen niin ONNEKSI sain sen mailiosotteen, koska kysyin tältä Alexeilta että puhuuko hän englantia ja kappas, eihän hän puhu! Oisin siis ollu niin kusessa jos oisin menny sinne niin mulla ois loppunu juttu aika lyhyeen :D Hän sanoi olevansa tällä hetkellä Norjassa ja palaavansa ens viikolla. Hänen kollegansa kuitenkin puhuu kuulema englantia niin he auttavat mua mielellään. Jee! Täytyy tosin silti tsekkailla muutamat juridiset termit englanniksiki ettei mee ihan päin mäntyä tämä mun kyseleminen ja kertailla kaiken varalta vähän juridista venäjääki :p

Käytiin tänään kahvittelemassa Olgan kans ja puhuttiin kerrankin myös sivistyneitä Venäjän historiasta ja politiikasta ku se sinänsä on ”aika” erilaista mitä Suomessa. Sitte Olga näytti mulle aika erilaisen Lenin- patsaan kun täällä yhen kerrostalon pihassa on rikkinäinen Lenin- patsas. Siinä oli Leninin alaosa lantiosta alaspäin, sitten yläosa oli irti siitä ja se oli siinä maassa eikä patsaan päästä ollut tietoakaan. Mistä lie seki siihen päätyny! Mietittiin myös jo mun viimestä viikonloppua täällä kun ajattelin juhlistaa siinä samalla sitten synttäreitä ja viimestä viikonloppua täällä. Kyselin Olgalta paikkaehdotuksia ja hän keksi, että Murmanskissa on yksi kuulema niiiin Neuvostoajan tyylinen paikka, jossa on sisällä (yllätys yllätys!) Lenin- patsas ja se on sisustukseltaanki niin Neuvostoaikanen kuin olla ja voi. Tuo kuulostaa niin hyvältä että täytynee käydä tsekkaamassa joku päivä koska jotain erikoista sen täytyy olla viimesen viikonlopun kunniaksi :D

Kävin tänään myös yhessä armeija- kaupassa ostamassa itelleni kangasmerkin haalareihin, että saa ommella sen sitte niihin muistoksi Venäjästä. Kattelin samalla mitä muuta kaupasta löytyy ja sielläki oli jonkulaisia karvalakkeja. Täytynee palata tuonne vielä jonaki päivänä ja tsekkailla niitä tarkemminkin.

Tämä ilta menee rennosti kotosalla tämän viikon Salkkareita päivitellessä ajantasalle. Huomenna lähetään Olgan kans kiertelemään kauppoja ja täytyy kattoa mitä sitä hoksii. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Suomalaisia vaatteita tarjolla!

Suvaitsevaisuutta ihmiset, suvaitsevaisuutta!

Tänään 16.11. vietetään suvaitsevaisuuden päivää, josta sainkin sopivasti aiheen blogitekstilleni. Juttelin äsken reilun tunteroisen skypessä yhden parhaan ystäväni kanssa, joka sattuu olemaan liikuntarajoitteinen. Hän on valmistunut reilu pari vuotta sitten koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, eikä ole saanut vieläkään töitä valmistumisensa jälkeen.

Noh, viime viikolla hän oli saanut työkkäristä pitkän listan Oulun alueella toimivista iltapäiväkerhoista, joihin soitella ja joista kysellä töitä. Ja jokaisella kerralla homma oli kaatunut siihen, että hän on liikuntarajoitteinen. Yhdestä paikasta oltiin jo miltei luvattu töitä, mutta he olivat syöneet sanansa kun ystäväni oli kertonut olevansa liikuntarajoitteinen. Mainittakoon ihan nimeltäkin, että mm. Oulun 4H:sta oli ihmetelty miten ystäväni on ylipäätänsä päässyt läpi koulusta, vaikka hänen keskiarvonsa on ollut nelosen paremmalla puolen yhdestä viiteen arvosteluasteikolla ja hän oli ollut yksi kurssinsa parhaita oppilaita liikuntarajoitteisuudestaan huolimatta. Hänen ammattitaitoansa oli epäilty hänen liikuntarajoitteisuutensa takia, eikä kukaan ollut halunnut häntä töihin sen takia kun hänen ei uskota pystyvän hoitamaan töitään liikuntarajoitteisuutensa takia.

Nyt hei ihan oikeasti, me eletään 2000- luvun Suomessa ja ihmisten asenteet ovat tämmösiä! Nämäkin ystäväni tyrmänneet ihmiset työskentelevät sosiaalialalla ja ovat niin asennevammaisia kuin olla ja voi! Ei liikuntarajoitteisuus ole mikään rutto tai muukaan tarttuva sairaus, eikä se vaikuta ihmisen persoonaan mitenkään taikka vähennä hänen ammattitaitoisuuttaan! Hänen ammattitaitoisuuttaan vähentää se, kun kukaan ei anna hänelle mahdollisuutta ylläpitää sitä ottamalla häntä töihin omien negatiivisten ennakkokäsitystensä takia. Ystäväni haluaisi myös kouluttaa itseään, mutta koska hänellä on jo yksi tutkinto takana niin hän ei saa enää Kelalta tukea koulunkäyntiavustajaa varten ja hänen pitäisi kustantaa tämä itse.

Haluaisin kiinnittää tällä kirjoituksella jokaisen huomiota omiin asenteisiinsa ja miettimään sitä, olisiko niissä mahdollisesti yhtään parantamisen varaa. Ite tulevana juristina näen tässä myös ison ongelman kun tasa-arvosta kyllä puhutaan paljon ja se on nätti ajatuksena, mutta todellisuudessa sen toimiminen on jotaki ihan muuta. Vammaisia syrjitään ja se on valitettava tosiasia. Muistan lukeneeni aiemmin LakimiesUutisista jutun asianajajasta, joka ajaa itse pyörätuolista käsin muiden vammaisten asioita. Tässä linkki hänen yhteen haastatteluunsa: http://yle.fi/alueet/turku/2011/01/vammaisten_lakiasiat_vaativat_juristilta_ymmarrysta_2301971.html

Onneksi on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka eivät tuijota vammaisuuteen vaan keskittyvät ihmiseen kokonaisuutena. Valitettavasti niitä ihmisiä löytyy tällä hetkellä kuitenkin vielä liian vähän. Onneksi tällä ystävälläni on tuleva juristikaveri, joka on tarvittaessa tarpeeksi äkäinen ja pitää hänen puoliaan tiukan paikan tullen ;) Ihana että jaksat Dali olla aina niin positiivinen vastoinkäymisistä huolimatta! Se on niiden työnantajien menetys kun ne ei oo vaivautunu tutustumaan sun potentiaaliin vaan tyrmänny heti ensikättelyssä. Vielä sieltä joukosta löytyy varmasti sellanenki, joka sut palkkaa ja saaki hyvän työntekijän.

Tässä vähän ajattelemisen aihetta meille jokaiselle. Ja vaihteen vuoksi tämä teksti ei liittynyt sitte mitenkään Venäjään :)

Lunta tulvillaan on raikas talvisää..

Dobroe utro eli huomenta vain! Parin päivän nettipimennon jälleen kiinni internetin ihmeellisessä maailmassa, kun nettiki alko pelittää. Kun tota aikaa käy ostamassa lisää niin se latautuu sitte päivän viiveellä koneelle. Murmanskissa aamu alkaa kunnon lumimyräkällä, kiva saada lunta vaan tuota sadetta ois vielä kivempi katella sisältä jos ei tarvis lähteä ulos :p

Niin se vaan on taas yks viikko vierähtäny ja huomenna tasan kuukausi jäljellä Murmanskia! Kävin tässä yks päivä viime viikolla kiertelemässä kauppoja muutamassa pienemmässä ostarissa. Menin yhteen laukkukauppaan ja tervehdin sitä myyjää niin se moikkasi mua ja alko posmittaa jotaki, enkä saanu siitä alusta mitään tolkkua. Sitte tunnistin sanat ”gospodin” (suomeksi voi hyvänen aika) ja ymmärsin, kun hän selitti että ihmiset kulkevat päivän siellä eivätkä edes vaivaudu tervehdimään niin tuli itellekki hyvä mieli kun onnistuin piristämään kauppatädin päivää PLUS ymmärsin lopulta pointin, mitä hän halusi mulle sanoa :D Tosin ite en osannu oikein heittää siihen mitään takasin, lähtiessä vaan sitte dasvidanja ja menoksi.

Puhuttiin just yks ilta yhden suomalaisen Annan kanssa, kuinka se toisinaan turhauttaa kun ei vaan kerta kaikkiaan ymmärrä mitä sulle puhutaan. Minustaki tuntuu päivittäin, että jes oonpa minä nyt taas oppinu kaikkea uutta vaan sitte joku aina vetää maton jalkojen alta kun alkaa posmittamaan jotakin mitä vaan en ymmärrä. Mutta enää se ei ahdista niinku alussa ku siihen on jo tottunu ja vastaa vaan, että sori olen ulkomaalainen, enkä puhu hirveän hyvää venäjää. Kyllä se tästä pikku hiljaa ja pitkässä kuusessahan se vielä varmasti on, että tämän kielen haltsais vielä jonaki päivänä joten kuten :p

Olga ja Dosja kotiutuivat perjantaina ja olipa mukava nähdä Dosjaakin pitkästä aikaa! Se taas hyppi ja nuoli niin silläki oli vissiin ollu ikävä. Voi mitenhän sitä osaa olla sitte ilman koirakaveria kuhan tulee takas Rovaniemelle.. Tosin eilen se oli taas tehny mulle temput ku lähdin aamulla hoitamaan asioita niin se oli taas paskonu mun huoneeseen!

Käytiin perjantaina semmosessa jonkunäkösessä paikallisessa ”kulttuurikeskuksessa” Annan ja Jannen kans. Siellä on aina perjantaisin jotaki häppeninkiä ja tämä oli mun ensimmäinen visiittini kyseiseen paikkaan. Tällä kertaa siellä oli jonkinnäköinen paikallinen bändi, joka soitti ja esitti biisejä. Paikalla oli paljon taiteilijan oloisia tyyppejä ja heti ensimmäisenä sisälle tultaessa joku mies heilui siellä pikku vodkissaan ja loppu keikasta samainen tapaus käveli ”lavalle” läskibasson kans ja soitteli sitä sitten mielissään :D Samassa paikassa järjestetään loppukuusta kansainvälinen runoilta, johon ainaki Sari ja varmaan Annakin menevät esittämään jotkut runot niin täytyy sitten käydä katsastamassa sekin :) Tällä viikolla Murmanskissa on myös kansainvälisen elokuvan viikko niin lähetään tälle aamua kurkkaaman Katjan kans miltä siellä näyttää.

Lauantaina oli sitten tiedossa illanistujaiset suomalaisessa seurassa venäläisillä viinoilla, kun juhlimme Katrin vanhenemista. Istuskeltiin alkuillasta Katrin luona ja jatkettiin siitä sitten yhteen turkkilaistyyppiseen ravintolaan/yökerhoon. Se niiden systeemi oli mun mielestä aika kiva kun samassa paikassa oli sekä ravintola pöytineen, että samalla disco tanssilattioineen. Tässä ois jollekin bisnesideaa Suomessakin, sillä tuo oli oikeasti tosi kiva systeemi! Tähänkin iltaan mahtui uusia kokemuksia ja makuelämyksiä kun söin ensimmäistä kertaa elämässäni strutsin lihaa ja poltin vesipiippua :D Totesin myös, ettei mun suomalaiset juomatavat sovi yhteen venäläisen vodkan kans ja sunnuntaina meinas sitte vähän hiusrajaa pakottaa :p

Tutustuin suomalaisen elokuvan viikolla yhteen Nadjaan, joka asuu Murmanskissa ja hänellä on suomalainen poikaystävä. Ollaan törmätty nyt useampi kerta salilla kun käydään molemmat siellä niin sovittiin, että nähellään tällä viikolla ja lähetään esim. keilaamaan porukalla kun tämä hänen suomalainen poikaystävänsä tulee tänne. Tällä viikolla mulla ei oo kun yhet kunnon luennot kun Elena lähtee jonnekin reissuun niin aika rankka viikko koulun puolesta :D

Nyt talvi on taas alkanu tehdä tuloaan ja toivotaan että se myös pysyy tällä kertaa! Eilisen satoi lunta ja pakkasmittari näytti about kuutta astetta. Ja sama meno jatkuu tänäänkin. Muistan kuinka Janne kauhisteli varmaan pari vuotta sitte, kuinka karvahupputakit ym. on ihan totaalisen out niin voi kuule kun näkisit takit täällä Venäjällä! Mitä enemmän karvaa niin sitä parempi :D Munki valkea toppatakki karvahuppuineen ja hihoineen sopii vallan mainiosti paikalliseen katukuvaan :) Oon nähny viimesten päivien aina myös paljon kodittomia liikenteessä. En tiiä onko se vaan sattumaa, vai ovatko ne nyt talven tullen alkaneet liikkumaan ja ettimään kattoa päänsä päälle. Olin saada yks päivä sydärin kun ainaki vaatetuksesta päätellen meidän pihalla oli pari koditonta koiran kans. Kattelin että onpa söpön näkönen koira vaan siinä samassa hetkessä se alko räksyttää ja juosta mua kohti ja mietin siinä vaiheessa, että mitä minä teen jos se hönkii minun päälle ja on ties mikä vesikauhunen otus vaan ei se lopulta käyny minuun kiinni vaan meni ohi ku ne miehet huusi sille jotaki. Huh!

Nyt pillit pussiin ja oottelemaan Katjan soittoa millon lähetään etenemään tonne lumen keskelle. Nyt voi alkaa ootella jouluaki kerta saatiin lunta :)

Takaisin Venäjän maaperällä.

Mietiskelin tässä erinäisten asioiden eroavaisuuksia Suomen ja Venäjän (erityisesti Murmanskin) välillä ja tässäpä muutamia tekemiäni huomioita etenkin näin Suomen visiitin innoittamana:

-Vesijohtovesi. On se vaan eri lysti kun Suomessa vettä saa ryypätä suoraan hanasta eikä sitä tarvi keittää tai kantaa kaupasta. Ja keittämisestä huolimatta se vesi on edelleen kellertävää..

-Vessat. Kyllä sen taas Suomessa käydessä huomasi kuinka meidän yleiset vessat on siistejä Venäjään verrattuna!

-Makkarat. En oo ostanu täällä kertaakaan leikkeleitä (paitsi yhenlaista Moskovassa) kun ne näyttää niin epämääräseltä...

-Kanasuikaleet. Täällä ei vaan myydä semmosia kanasuikaleita niinku meillä Suomessa, yhyy :D
-Dubatut ohjelmat. Kaikki täällä dubataan ja välillä kaipais ihan englannin kielistäki settiä kun aina ei vaan tajua :D
-Suihku ilman kylpyammetta. Täällä miltei kaikkialla on kylpyammeet paitsi salilla on normaali suihku :p
-Kahvi. Täällä purukahvi on se ykkösjuttu eikä kunnon suomalaista kahvia taho saada mistään!
-Salmiakki. Tykkään yli kaiken salmiakista eikä sitä saa täältä niin ostin nyt muutaman pussin jemmaan Suomesta ;)
-Nopea netti. Tämä mokkula vie edelleenki multa hermot... Harkitsin ajan ostamista tv-kaistalle vaan totesin että se taitaa olla loppupeleissä turhaa jos en saa mitään katottua kun tämä netti pätkii koko ajan, murr!

-Postin kulku. Venäläinen posti on H-I-D-A-S! Lähetin täältä kortteja syyskuun lopussa ja ne olivat tulleet perille viime viikolla. Ja postileima korteissa oli 28.9.

-Isot purkkapussit. Niitäkään hienouksia täältä ei löydy, joten ostin pari sellastaki Suomesta tänne vietäväksi.
-Isoruutuiset vihkot. Ihan vaan tämmönen pieni juttu, mutta täältä saa vaan pieniruutuisia vihkoja :D

-Luonto. Vaikka täällä pohjoisessa ollaanki niin luontoa, saati puhdasta sellasta, täällä kaupungin keskellä ei nää.
-Salikortin hinta. Rovaniemellä maksan salikortistani reilu 40e kuukaudessa kun täällä pulitan siitä reilu 70e.
-Demokratia. Kuulin tänään, kuinka näin presidentin vaalien alla ihmisille soitellaan erään tietyn puolueen toimesta ja heille luvataan maksaa, mikäli he äänestävät Putinia... Toista se on meillä Suomessa! Nämä asiat minua vaan jaksavat kummastuttaa edelleenkin ja kirjoitin joulupukille (ts. vihjasin äidille :p), että Anna Politskovskajan kirjat joululahjaksi ois aika kova juttu. Aika rankkaa, että siitä hyvästä että haluaa olla rehellinen ja sanoa asiat niinkuin ne ovat niin saa kuulan kalloonsa..

Ja sitte niitä muutamia plussiakin joita tuli mieleen :)

+Halpa paikkariliikenne. Täällä paikkari yhteen suuntaan maksaa 15 ruplaa eli ei juuri mitään, kun Rollossa siitä saa maksaa paljo enemmän, eikä se oo muutenkaan kovin häävi..
+Halpa kalja. Vodkasta puhumattakaan. Tottakai hyvä homma ;)
+Edullisempi ravintolaruoka. Ulkona syöminen on täällä suurilta osin halvempaa kuin Suomessa.

+Herkut. Täällä on kaikkia mahottoman hyviä herkkuja niinku juustokakkuja ja kaikkia erilaisia Kinder- patukoita mitä ei oo Suomessa jne. :p
+Ruoka. Mii laik venäläisestä ruuasta ja oon itekki alkanu kokkailemaan keittoja ja käyttämään smetanaa.
+Nätit kirkot. Venäläisissä kirkoissa vaan on se jokin ja ne on mahottoman nättejä.
+Lukot. Ulko-ovet on sellasia, että ne on lukittava avaimella ulkoa päin niin avaimia on mahdoton unohtaa kun lähtee johonki :D

Nyt koitti jälleen paluu arkeen Suomen reissun jälkeen ja oli kyllä mukava päästä käymään kotona, nähä ihmisiä ja läyrytä puhelimessa. Ostin tänne vietäväksi parit purkkapussit, salmiakkia, ruisleipää, pipareita (joita mussutan tälläki hetkellä) ja glögiä niin saa herkutella ;) Plus otin mukaan äidin tekemiä korvapuusteja. Tultiin Ivalosta Murmanskiin yhden suomalaisen rajamiehen kyydillä kolmen suomalaisen voimin ja matka meni ihan mukavasti suomalaisia iskelmiä kuunnellessa :) Jouduin tosin seisoskelemaan Venäjän tullissa tovin kun tää tullivirkailija jahkaili jotaki mun viisumin kanssa. Menin Suomeen kertaviisumillani, johon sain leiman ja se mitätöityi sitten siinä. Tulin sitten takaisin uudella monikertaviisumillani, jota virkailija ilmeisesti ihmetteli ja soitteli siitä johonkin ja kyseli asiasta. Lopulta se sitte päästi mut menemään, ois ollu ikävää jäädä selvittelemään siihen asiaa :P Kiikutin tänään jälleen passini ja uuden viisumini kv-toimistoon, josta ne pistetään eteenpäin rekisteröitäväksi.

Huomasi kyllä, että tänne tulo ei ollu nyt ollenkaan niin.. sanotaanko haastava kuin ekalla kerralla kun tiesi jo, mitä täällä on odottamassa ja oli toisaalta ihan mukavakin palata takaisin. Jännitin vähän lähtiessä, että onkohan arkeen kiinni pääseminen vaikeaa kun käy välillä Suomessa, mutta ei se näköjään ollut. Otin Suomesta mukaan Napapiirin sankarit ja Joulutarinan niin saadaan pitää tyttöjen kanssa leffailta kun Katja ja yksi Olgista ei ole vielä nähny Napapiirin sankareita. Toivotaan että idea menee perille enkun kielisillä teksteillä :)

Kävin tänään ekaa kertaa asioimassa pankissa kun nostin Suomessa rahaa, että voin käydä vaihtamassa sitä täällä niin tulee halvemmaksi kun ei tarvi koko ajan olla nostamassa rahaa. Rahan vaihtoon tarvi tietysti passin ja viisumin. Tässäkin prosessissa kesti oma aikansa ja sain seisoskella ja ootella kun pankkitädit sumplivat keskenään mitä tietoja minusta sinne merkitään ja laitetaanko tunnistusvälineeksi passi vai viisumi jne. Lopulta homma onnistui ja tämäki pankkineiti puhalteli pitkiä kuhan homma saatiin hoidettua. Sitten hän kyseli kiinnostuneena mitä ja missä opiskelen täällä ja mitä oon tykänny Murmanskista. Hän(kin) näytti yllättyneeltä kun huomasi jonkun tulleen tänne vaihtoon :D

Oon nyt yksikseni muutaman päivän kun Olga lähti (ryyppy)reissulle (:D) Karjalaan ja Dosja on hoidossa hänen siskollaan. Mua harmittaa kun täällä oli ollu viikonloppuna jo ihan talvi kun pakkasta oli ollu kymmenkunta astetta ja lumi maassa vaan eilen kun tultiin tänne niin lämmintä oli kolme astetta ja vettä sato kaatamalla. Se siitä talvesta sitten :/ Tosin kyllä sen huomaa tuulesta, että kyllä nyt eletään jo marraskuuta kun tuo tuulenhenkäys on sen verta vilposa että saa puskea reilusti vaatetta päälle.

Huomasin, että tämän viikon jälkeen mun vaihtoa on jäljellä enää viis viikkoa ja aika kulkee siivillä. Katja tulee perheensä kans joululomalla viikoksi Kuusamoon ja Olga L. lähtee heidän mukaansa niin mukava nähä tyttöjä sitten sielläkin. Sanoinkin jo Katjalle, että käytän niitä joku päivä meillä kotona ja tutustumassa Taivalkoskeen, jossa ei kylläkään oo hirveästi nähtävää :D Mutta enivei mukava saada tytöt sinnekin suunnalle :) Nyt siis vielä kaikki irti loppuajasta ja loppukiri kielen opiskelussa!

Suomi TJ1

Huomenna kotia kohti ja on kyllä kiva päästä käymään Suomessakin! :) Heräilen paikallista aikaa jo neljän pintaan kun bussi Rovaniemeä kohti starttaa ennen kuutta. Mutta aikainen lintu madon nappaa ja silleen kun oon perillä Rovaniemellä jo hyvissä ajoin päivällä :) Onneksi bussissa on aikaa nukkua torsottaa. Jori ja Pepe tulee noutamaan mua sieltä ja sitte ois tarkotus nähä Kristaakin ennekuin jatketaan matkaa niin mukava päästä näkemään heti tuttuja naamoja :) Äiti siellä lupas leipoa korvapuusteja ja tehä hyvää ruokaa niin kyllä kelpaa päästä mamman ruuille!

Täällä sato tänään lunta ja olin jo ihan mielissään että nytkö se talvi sitten tulee vaan vielä mitä, illan aikana se muuttu räntäsateeksi ja kun lähin illalla niiltä suomen luennoilta niin sillon sade tuli jo vetenä :s Että sepä siitä sitten. Mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo!

Dosja on intona mun aukiolevasta matkalaukusta ja himoitsee sieltä selvästi suklaata. Sitte kun se huomaa että tarkkailen sen puuhia niin se alkaa heiluttaa viattomana häntää :D Reppana toista!

Mitään maata mullistavaa tässä ei ole ehtiny tapahtuakaan sitte viime postauksen, sanotaanko vaan että on MUKAVAA päästä kotiin ja Suomeen! Mut tavoittaa sitte huomisesta viimeistään puolestapäivästä eteenpäin suomen numerosta niin pääsee lärkättämään puhelimessakin :)

Home sweet home, täältä tullaan!

Rauhallinen lauantai-ilta

Nyt en ihan heti muistakaan, millon viimeksi oon ollu lauantai-illan vaan kaikessa rauhassa kämpillä! Käytiin alkuillasta syömässä japanilaisessa, mutta kotiuduin siltä reissulta jo seittemän jälkeen. Mulla halutti hulluna jotaki hyvää niin ostin hedelmäsalaattivehkeet ja siihen kaveriksi vanilja- jäätelöä ja suklaakastiketta :p Nyt ilta on vaan ollu rentoa oleilua ja kohta voiski jo lähteä kattelemaan nukkumattia.

Vaihto alkaa olla aikalailla puolessa välissä ja niin se aika vaan menee. Etenkin tuon Moskovan reissun jälkeen huomasi, että tätä paikkaa on alkanu huomaamatta pitää kotinaan. Tai ainaki yhdenlaisena kotina. Dosjastakin on tullu mulle niin kaveri ja oli mukava huomata kun palasin reissusta kuinka sillä oli ollu mua ikävä kun se sai hirveän hepulin ja hyppi ja pyöri ympärillä :) Nyt mulla on vaan ihan kauhea mäyräkoirakuume ja haluan itelle vielä mäyräkoiran! HUOM ihan elävän, ei sellasta juotavaa ;) Samoin tietyistä ihmisistä on alkanu muodostua ystäviä ja on mukava huomata kun kaupungillakin tulee jo toisinaan vastaan tuttuja ihmisiä, joita voi moikata. Ei tässä enää ihan totaalisen outsider ole :) Eilen oli kans kiva kun menin salille ja yks alakerran mukava respatäti lähti vähän matkaa mun perään ja kysyi, että tervehditäänkö suomeksi sanomalla "terve" tai "päivää" niin se varmaan alkaa sitte moikkailemaan mua suomeksi tästä eteenpäin :)

Torstaina mulle kävi hauska yhteensattuma, kun olin lähössä koululta ja oottelin tien yli pääsyä ja vihreitä valoja. Joku mies pysähty kysymään multa venäjäksi tietä keskusaukiolle ja neuvoin häntä niin seuraavaksi hän kysyikin suomeksi, että puhunko minä suomea. Minä tuumasin ihan yllättyneenä että joo puhun niin hän oli karjalainen mies, joka oli työreissulla Murmanskissa. Juteltiin siinä sitten tovi ja hän vaikutti ilahtuneelta saadessaan puhua suomea jonkun kanssa. Olga ihmettelikin, että miten onnistun törmäämään täällä aina nuihin suomea puhuviin henkilöihin :D

Olin tällä viikolla taas Lilian suomen tunneilla ja kyllä niistä tuntuu olevan hyötyä itellekin kun siellä puhutaan suomea ja venäjää. Nyt sain vielä läksyjäkin sieltä kun mullakin pitää kääntää yks venäläinen teksti suomeksi. Ajattelin ottaa joulukuulle vielä viimeisen rutistuksen ja tehokurssin venäjästä kun osallistun omien luentojeni lisäksi Katjan ja niiden yliopistolla järjestettävälle kolmen viikon kielikurssille. Mailailin tämän kv-henkilön kanssa ja näyttäisi, että saamme järkättyä osallistumiseni siten, että olen kaikilla niillä luennoilla ja excursioilla mihin vain omien luentojeni puolesta pääsen. Kaikki hyöty irti! Oon myös tullu siihen tulokseen, että nyt kun tänne on kerran lähteny niin tulee varmasti toistekin. Luulisin, että tuun vielä jatkossakin palaamaan tänne joillekin lyhkäsemmille kielikursseille :)

Tässä viikonlopussa on sellaset odottelufiilikset kun on lähössä ens viikolla Suomeen ja kotiin niin melkein vaan oottaa, että ois jo äkkiä maanantai ja keskiviikkoaamuna pääseeki jo reissun päälle. Eilinen Napapiirin sankarit oli hyvää virittäytymistä Suomi- fiilikseen ja leffa ei oo kyllä ollu vielä ikinä yhtä hyvä kuin tällä kattomiskerralla! Sitä vaan tunsi ittensä niin suomalaiseksi kun sen kattoi täällä Murmanskissa ja tuli hyvä fiilis kun huomasi, että porukka oikeasti tykkäs siitä :) Äitillekki on jo kirjooteltu ruokatoivelistaa ja eiköhän sitä pääse sitte vetämään kunnon suomalaisia korvapuusteja kuhan kotiutuu :p

Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)

Moskovan reissufiiliksiä

Reissu on nyt takana päin ja oli kyllä hauska ja mielenkiintonen reissu! Lähettiin perjantaita vasten yönä yhden aikaan yöjunalla kohti Moskovaa. Porukalla matkustaminen on kyllä huomattavasti mukavampaa mitä yksin! Oltiin perillä kymmenen pintaan perjantaiaamuna ja lähettiin ettimään meidän hostellia, joka osoittautu lopulta tosi hyväksi valinnaksi! Se oli uusi, hyväkuntonen ja fiksussa kunnossa ylipäätänsä. Se oli Moskovan china townissa ja kyseinen kaupunginosa kokonaisuudessaan oli aika näppärä ja sieltä oli vaan noin 10 minuutin kävelymatka Kremliniin. Käveltiinkin siis suurin osa ajasta kun kaikki oli kohtuu lähellä.

Lähettiin heti perjantaina ettimään Punainen tori, Kremlin ja GUM (Moskovan kuuluisin tavaratalo). Punainen tori oli aidattu ja suljettu, koska siellä järjestettiin viikonloppuiltoina sellanen valoshow, joka mekin käytiin kattomassa lauantaina. Ja se oli UPEA (lisää siitä vielä myöhemmin). Räpsittiin kuvia ja ite olin aivan haltioissani kuuluisan Pyhän Vasilin katedraalin näkemisestä, ehkä kaunein rakennus jonka oon ikinä nähny! Punainen tori toi mulle etäisesti mieleen Pekingin kielletyn kaupungin punaisine muureineen. Kierreltiin GUM:issa, mutta totesin ettei se ollu ihan meikän budjetin paikka :p Juotiin siellä kakkukahvit ja jatkettiin matkaa

Lauantaina vuorossa oli itse Kremlinin museo. Muurien sisäpuolella oli mm. nättejä kirkkoja ja puisto, joista tuli kans räpsittyä kuvia. Kremlinin jälkeen suunnattiin kattomaan Moskovan Suurta teatteria, joka oli kans itsessään aika massiivinen näky. Kun tuolla katteli ympärilleen niin ei voinu kun ihmetellä ja ihastella sitä arkkitehtuuria ja suuria rakennuksia. Tämä oli sitä Venäjän suurta loistoa komeimmillaan. Ostin lauantaina myös pari maatuskaa yhdeltä herttaiselta mummolta, sillä ne olivat kuin olivatkin edullisempia kuin Murmanskissa! Ja sain hyvän mielen kaupan päälle, kun rahat menivät hyvään tarkoitukseen ja mummo oli niin mukava, että esitteli meillä maatuskoja ja luetteli niiden nimetkin.

Käveltiin läpi Moskovan kuuluisimmat ostoskadut Vanha ja Uusi Arbatskaya, jossa riitti kattelemista ja ihmettelemistä. Vanha Arbatskaya on kävelykatu, jossa on paljon katutaiteilijoita, ravintoloita, kauppoja ja turistikojuja. Uusi Arbatskaya on enemmän moderni, siellä on kalliimpia liikkeitä ja ravintoloita eikä se juurikaan näytä venäläiseltä. Käytiin lauantaina myös sellaisessa ihan SIKAKALLIISSA tavaratalossa, jossa ensimmäisen vastaantulevan turkin hintalappu oli enemmän kuin 1,000 000 ruplaa. Koirien vaatteille oli oma kauppa, jossa joku vaaleanpunanen chihuahuan vaate makso 5400 ruplaa. Ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni semmosen ihan reality tv-sarjasta repästyn muijan, jolla oli platinablondi tukka, botox- huulet, solariumrusketus, turkki, hillittömät korkkarit ja Chanelin ostoskassi kädessä. Tuo ostarireissu oli kyllä hauska, ei voinu ku pyöritellä päätään! :D Lisäksi tavaratalon pihassa oli sellasia hienoja, kiiltäviä ja kalliita autoja ja alueella oli aika arvokkaan näkösiä mm. viiden tähden hotelleja. Meistä niin näki jo päällepäin ettei tää ollu ihan meidän tasonen paikka ja oltiin vähän väärässä paikassa :D

Ja sitten se lauantai-illan valoshow. Se oli kyllä aivan upea ja sellanen näky, mitä ei varmasti unohda ikinä! Koko Punainen tori oli asenneltu täyteen valonheittimiä ym. ja torin ympärillä olevat rakennukset valaistiin eri värein, eri tavoin ja jokaisen rakennuksen valoshow'lla oli oma musiikkinsa. Otin show'sta videota puhelimeen, mutta koska puhelimen piuha on kotona niin laitan show'sta videota tänne vielä myöhemmin kunhan saan piuhan kotoa. Sitä ei vaan voi sanoin kuvata, niin upea näky se oli. Siinä hetkessä oli jotaki sellasta taianomaista, joka sai Moskovan jäämään takuuvarmasti mieleen.

Kuva by Elina Malinen

Herättiin aikanaan sunnuntaina ja oltiin jo kymmenen jälkeen jonottamassa Lenin mausoleumiin. Mausoleumiin ei saanut viedä kameroita eikä puhelimia vaan ne piti jättää pois matkasta. Mausoleumissa ei saanut seistä ehkä minuuttia kauempaa, kun vartija jo kehotti väkeä jatkamaan matkaansa. Mausoleumiin mentäessä joka portaiden juuressa oli vartija, seinät olivat mustia ja paikka oli hämärä. Aika karu tunnelma. Ite Leninin aitoudesta en kyllä pistäis päätäni pantiksi, kun se näytti tosi vahanukelta.. Mutta suuri ja mahtava Lenin bongattu! :D Siellä se pötkötteli arkussa keskellä mausoleumia lasikuvun keskellä puku päällä ja kravaatti kaulassa. Käytiin Leninin näkemisen jälkeen Moskovan valtiollisessa yliopistossa, joka oli aika massiivinen rakennus niinkuin monet muutkin Moskovassa. Vähän isompi mitä Lapin yliopisto ;)

Käytiin sunnuntai-iltana vielä ennen lähtöä porukalla syömässä Elinan synttäreiden kunniaksi, jotka olivat just sopivasti sunnuntaina. Meidän matkaseurue koostui siis kaikkiaan kolmesta suomalaisesta ja neljästä saksalaisesta vaihtarista. Meidän juna lähti Pietaria kohti kymmenen jälkeen ja tällä kertaa munkin oli nukuttava yläpedissä. Jostaki syystä en saanu oikein nukutuksi yöllä kun mun jalat ei mahtunu olemaan suorassa niin yöunet jäi aika kehnoiksi. Oltiin Pietarissa jo 04.40 aamulla ja käveltiin Elinan ja Agnesin kanssa vielä noin 1,5 kilometriä juna-asemalta asuntolaan muiden napatessa pimeän taksin. Tykkäsin aamuöisestä ja vielä kohtuu hiljaisesta Pietarista Nevski Prospektin ollessa vielä autiona. Asuntolan respan mieskään ei kysellyt mitään kun jännättiin, että miten mä pääsen sisälle niin sekin sujui ongelmitta. Nukkua torsotin sitte tyttöjen huoneen lattialla muutaman huovan päällä yks huopa tyynynä ja yks peittona ja paljon paremmin siinä kyllä sai unta mitä junassa :D Käytiin eilen vielä shoppailemassa ja tulin siihen tulokseen, että mä haluan vielä Pietariin shoppailureissulle paremmalla ajalla!! Ja tykästyin kyllä Pietariinkin ja se tuntui enemmän mun paikalta Moskovaan verrattuna, vaikka ovathan ne niin erilaisia kaupunkeja ettei niitä voi oikeastaan verratakaan. Pietariin haluan kyllä palata vielä uudestaankin, Moskovasta en osaa niinkään sanoa.

Tykästyin sinänsä Moskovaan, mutta se ihmisten paljous ei kyllä ollu mua varten. Enää en valita siitä, että Murmanskin paikkarit on täynnä kun oon nähny Moskovan metron.. Huhhuh! Kun mentiin ekana päivänä ostamaan metrokortteja niin tiskin takana oli ”herttainen” venäläinen muori, joka mm. huusi Elinalle että DAVAJ DENGI (vapaasti suomennettuna ANNA NE RAHAT!) kun mentiin ostamaan itellemme metrokortteja. Ensivaikutelma Moskovan asiakaspalvelusta tuli siis tässä. Muuten ihmiset olivat kyllä tosi ystävällisiä, monet puhuivat englantiakin ja kun näytettiin vähän eksyksissä olevilta niin jotkut jopa pysähtyivät kysymään, että tarvitaanko apua tai ollaanko vähän hukassa. Kun kateltiin yks kerta metrokarttaa ja oltiin vähän ulalla niin yks mies tuli kysymään englanniksi, että onko meillä ongelmia Moskovan metron kanssa ja tuli meidän mukana metrolle asti, että löydettiin varmasti oikea paikka. Ihmisistä jäi sinänsä tosi positiivinen kuva :) Moskovasta löytyi myös Hesburger! Ja ai niin, yks Moskovassa opiskeleva saksalainen vaihtari sano, että niiden asuntolan alakerrassa on torakoita! Joten russakat ei oo siis pelkkää urbaanilegendaa. JA näin pinkin limusiinin tuolla reissulla!!

Tämän reissun jälkeen totesin, että on mukava palata pieneen ja rauhalliseen Murmanskiin suuren maailman jälkeen. Ei nuo suurkaupungit oo vaan mun paikkoja, mutta onpahan nekin nyt nähty :) Nyt voi olla ihan tyytyväinen siitä, että on nähnyt sekä suurta ja hohdokasta Venäjää, että sitten puolestaan sitä pientä ja vaatimatonta Venäjää, jossa tunnen kyllä itse oloni paljon kotoisammaksi.

Tänään Murmanskissa starttas suomalaisen elokuvan viikko niin olin itekki kattomassa Miesten vuoron, jonka näin muuten vasta nyt ekaa kertaa. Paikan päällä oli myös Miesten vuoron ohjaaja ja pari näyttelijää siitä. Leffa oli kyllä tosi koskettava ja tykkäsin kyllä siitä sen surullisuudesta huolimatta. Suomen reissuki alkaa kovasti lähestyä ja ens viikolla reissaamaanki sitte kotia kohti :)

Paluumatkan fiiliksiä yläpedissä :D

Eka etappi saavutettu.

Terkut vaan täältä Pietarista! Kun alettiin lähestyä Pietaria niin junan ikkunasta näkyi ensimmäisenä K-Rauta ja InterSport :D Mun juna oli täällä ennen yhtä ja Elina tuli mua vastaan juna-asemalle. Tultiin metrolla tähän keskustaan ja asuntolaan. Oli ihana päästä suihkuun ja vessaan, joka ei heilu koko ajan. Junan vessat suljettiin muutenki jotaki tuntia ennen takastuloa niin en ehtiny enää vessaankaan.. Lähettiin sitte syömään ja kattelemaan pikasesti Pietarin nähtävyyksiä ja ostin itelleni VAALEANPUNAISEN maastuskan, kun se oli 600 ruplaa ja hinnat olivat jopa halvempia mitä Murmanskissa! On tää Pietari vaan eri maailma mitä Murmansk ja huomaa että kaupunki on paljo kansainvälisempi, kun täällä on tekstit englanniksikin ja ravintolassa, jossa käytiin syömässä, osa ruokalistasta oli jopa suomeksi! Mutta hinnat ovat myös Murmanskia kalliimpia, paitsi nuo maatuskat.

Mutta jos sitte hieman junamatkasta niin pakko myöntää, että kun hyppäsin junaan Murmanskissa niin olin vähän järkyttyny. Se hytti oli tosi pieni koppero, siellä oli kuuma ja kaikki oli ruskean sävyistä. Siinä vaiheessa mietin, että mahto tulla mielenkiintonen matka vaan ensijärkytys hälveni lopulta hyvinki äkkiä ja jonku ajan päästä jo naureskelin itekseni, että voi pojat tästä tulee ikimuistonen reissu, eikä tämän muutaman kuukauden Venäjän keikan jälkeen reissaaminen enää paljo ressaa :D Kattelin alkumatkan maisemia ja aloin sitte nukkumaan. Nukkua tursotin aikalailla yhteen, kunnes sain itelleni hyttikaverin. Nukuin siltiki pitkin päivää ja kävin välillä istuskelemassa ravintolavaunussa tappamassa aikaa. Sitte kun pimeni niin ei auttanu ees katella maisemia. Ja söin eväitä. Kylläpä kuppinuudelitki maistu kumman hyvältä! Jokaisessa vaunussa oli vaununhoitajan koppero, jonka läheisyydessä oli kuumavesipoileri. Sieltä sai sitten hakea itelleen kuumaa vettä. 

Mun hienot släpärit :D

Vaununhoitaja oli mukavan oloinen nainen, mun piti ensinnäki kysyä apua henkilökunnalta ku en saanu ees laskettua petiäni alas (blonditesti selkeästi!). Hetkeä myöhemmin meille jaettiin lakanapussukat, jossa oli puhtaat lakanat ja pyyhe. Ainaki tuossa matkan aikana sai kuitattua univelkoja kun nukkuessahan se aika kuluu kätevästi :) Yölläki sain nukuttua ihan hyvin ja junan keinutus oli vaan rentouttavaa! Läppäriä en saanu lopulta ladattua kun ravintolavaunun täti kielsi sen ku kysyin. Junan sähköpolitiikka saatto olla vähän erilainen ja lopulta en sitte uskaltanu ladata puhelintakaan, ettei se ainakaan hajoa :D 

Alhaalla ekoja Pietarista räpsittyjä kuvia :) Ja nyt vaan odottelemaan ite Moskovaan lähtöä..