Rauhallinen lauantai-ilta

Nyt en ihan heti muistakaan, millon viimeksi oon ollu lauantai-illan vaan kaikessa rauhassa kämpillä! Käytiin alkuillasta syömässä japanilaisessa, mutta kotiuduin siltä reissulta jo seittemän jälkeen. Mulla halutti hulluna jotaki hyvää niin ostin hedelmäsalaattivehkeet ja siihen kaveriksi vanilja- jäätelöä ja suklaakastiketta :p Nyt ilta on vaan ollu rentoa oleilua ja kohta voiski jo lähteä kattelemaan nukkumattia.

Vaihto alkaa olla aikalailla puolessa välissä ja niin se aika vaan menee. Etenkin tuon Moskovan reissun jälkeen huomasi, että tätä paikkaa on alkanu huomaamatta pitää kotinaan. Tai ainaki yhdenlaisena kotina. Dosjastakin on tullu mulle niin kaveri ja oli mukava huomata kun palasin reissusta kuinka sillä oli ollu mua ikävä kun se sai hirveän hepulin ja hyppi ja pyöri ympärillä :) Nyt mulla on vaan ihan kauhea mäyräkoirakuume ja haluan itelle vielä mäyräkoiran! HUOM ihan elävän, ei sellasta juotavaa ;) Samoin tietyistä ihmisistä on alkanu muodostua ystäviä ja on mukava huomata kun kaupungillakin tulee jo toisinaan vastaan tuttuja ihmisiä, joita voi moikata. Ei tässä enää ihan totaalisen outsider ole :) Eilen oli kans kiva kun menin salille ja yks alakerran mukava respatäti lähti vähän matkaa mun perään ja kysyi, että tervehditäänkö suomeksi sanomalla "terve" tai "päivää" niin se varmaan alkaa sitte moikkailemaan mua suomeksi tästä eteenpäin :)

Torstaina mulle kävi hauska yhteensattuma, kun olin lähössä koululta ja oottelin tien yli pääsyä ja vihreitä valoja. Joku mies pysähty kysymään multa venäjäksi tietä keskusaukiolle ja neuvoin häntä niin seuraavaksi hän kysyikin suomeksi, että puhunko minä suomea. Minä tuumasin ihan yllättyneenä että joo puhun niin hän oli karjalainen mies, joka oli työreissulla Murmanskissa. Juteltiin siinä sitten tovi ja hän vaikutti ilahtuneelta saadessaan puhua suomea jonkun kanssa. Olga ihmettelikin, että miten onnistun törmäämään täällä aina nuihin suomea puhuviin henkilöihin :D

Olin tällä viikolla taas Lilian suomen tunneilla ja kyllä niistä tuntuu olevan hyötyä itellekin kun siellä puhutaan suomea ja venäjää. Nyt sain vielä läksyjäkin sieltä kun mullakin pitää kääntää yks venäläinen teksti suomeksi. Ajattelin ottaa joulukuulle vielä viimeisen rutistuksen ja tehokurssin venäjästä kun osallistun omien luentojeni lisäksi Katjan ja niiden yliopistolla järjestettävälle kolmen viikon kielikurssille. Mailailin tämän kv-henkilön kanssa ja näyttäisi, että saamme järkättyä osallistumiseni siten, että olen kaikilla niillä luennoilla ja excursioilla mihin vain omien luentojeni puolesta pääsen. Kaikki hyöty irti! Oon myös tullu siihen tulokseen, että nyt kun tänne on kerran lähteny niin tulee varmasti toistekin. Luulisin, että tuun vielä jatkossakin palaamaan tänne joillekin lyhkäsemmille kielikursseille :)

Tässä viikonlopussa on sellaset odottelufiilikset kun on lähössä ens viikolla Suomeen ja kotiin niin melkein vaan oottaa, että ois jo äkkiä maanantai ja keskiviikkoaamuna pääseeki jo reissun päälle. Eilinen Napapiirin sankarit oli hyvää virittäytymistä Suomi- fiilikseen ja leffa ei oo kyllä ollu vielä ikinä yhtä hyvä kuin tällä kattomiskerralla! Sitä vaan tunsi ittensä niin suomalaiseksi kun sen kattoi täällä Murmanskissa ja tuli hyvä fiilis kun huomasi, että porukka oikeasti tykkäs siitä :) Äitillekki on jo kirjooteltu ruokatoivelistaa ja eiköhän sitä pääse sitte vetämään kunnon suomalaisia korvapuusteja kuhan kotiutuu :p

Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)