Reissussa Pääjärvellä ja Niskan kylässä

Privet vaan pitkästä aikaa täällä blogin suunnalla! Edellisestä Venäjän reissusta onkin jo vierähtänyt aikaa ja nyt on taas aika palata kirjottelemaan uusimman reissun myötä. Sain vaihtoaikana niin paljon positiivista palautetta Venäjä-postauksista niin pyrin kirjoittelemaan niitä aina jatkossakin sitä mukaan kun Venäjällä tulee reissailtua :)

Suunnattiin viikko sitten torstaina yhdeksän hengen porukalla Kuusamosta rajan yli kohti Pohjois-Karjalaa ja Pääjärveä (Пяозе́рский) määränpäänä erämökki keskellä metsää noin 30km Pääjärven keskustasta Paanajärven kansallispuistoa kohti. Ilmassa oli jännityksen tuntua, sillä tämä oli minun ja hellun ensimmäinen yhteinen ulkomaan matka, hellun velipojan ensimmäinen ulkomaan matka ja minun auton ensimmäinen Venäjän reissu :D Rajalla tuumasivat hellun velipojalle, että tulee varmasti unohtumaton reissu kun kuulivat että hällä on ensimmäinen ulkomaan reissu edessä :D Ja ikimuistoinenhan se olikin.

Näin (vasta) tällä Venäjän reissulla ensimmäistä kertaa hieman heikommassa kunnossa olevia teitä. Pääjärven keskustassa oli hidastetöyssyt tiessä ihan omasta takaa ja siellä sai kiemurrella autolla pahimpia monttuja väistellen. Ihmiset kattelivat kiinnostuneina kun vedettiin kelekkaa perässä ja yksi venäläinen nuori poika oli tosi kiinnostunut siitä ja tuli jututtamaan meitä ja kyselemään kelkasta. Harmi vaan etten ihan ymmärtäny mitä hän halusi meiltä kysyä, mutta hän silti puhua pulputti ja se tuli selväksi, että kelekka häntä kiinnosti. Pääjärven alueella monet ihmiset osasivat hyvin suomea ja meidän viikonlopun opaskin puhui oikein hyvää suomea. Myös kaupoista löytyi suomentaitoista porukkaa.

Reissusta jäi paljon käteen ja päällimmäisenä on kiitollisuuden tunne siitä, että oma elämä on sellaista kuin on ja saa elää näin hyvissä puitteissa. Esimerkiksi sellaisia juttuja kuin sisävessa, suihku, vesijohtovesi ja matkapuhelinverkko pitää ihan itsestäänselvinä eikä tarvitse mennä edes kauas niin nämä asiat eivät ole siellä mitään itsestäänselvyyksiä. Oltiin viikonloppu kirjaimellisesti korvessa, eikä puhelimessa ollut kenttiä koko reissun aikana Pääjärven keskustaa lukuunottamatta :D

Oltiin perillä kohteessa torstai-iltana, joten loppuilta meni asettautuessa ja saunoessa. En hoksinu ottaa kylmälaukkua mukaan kun aattelin, että mökissä on varmaan joku jääkaappi kerran siellä on agregaatti, mutta näin ei ollutkaan ja eväät oli viikonlopun ajan keittiön lattialla/ulkona. Ei niistä mitään paskattia tullu niin meni ihan nappiin kuitenki :D Meidän mökki oli komia isoista hirsistä tehty erämöksä ja rannasta löytyi karjalainen rantasauna. Meidän huussi oli myös yhdenlainen elämys. Tämä huussi olikin kyykötysmallia ja asiansa sai hoitaa kyykyssä :D Toisaalta parempi näin, ettei tarvinnut yrittää kyyköttää korkeammalla reisien varassa ettei osu pönttöön :D

Lähtötunnelmia ;)

Bensa-asema rajalla.

Pääjärven kirkko.

Näkymää Pääjärveltä.

Näkymää Pääjärveltä.

Yksi Pääjärven kaupoista.

Tämäkin on yksi Pääjärven kaupoista, jossa on samassa myös hotelli.

Meidän mökin ulkohuussi :D

Näkymää mökiltä sen jälkeen kun 9 ihmistä leväytti tavaransa ympäriinsä.

Meidän rantasauna.

Näkymää mökiltä.

Näkymää mökiltä.

Perjantaina kohteessa oli melekonen tuisku niin käytiin lähellä pilkkimässä ja paisteltiin makkaraa. Sillon ei tohtinu lähteä mihinkään kauemmas kun Pääjärvi on niin iso järvi, että sinne ois eksyny meleko äkkiä. Lauantaina saatiin mukaamme opas ja lähdettiin ajelemaan Pääjärven halki kohti Niskankylää. Meidän majapaikasta sinne oli matkaa noin 35km joten kyllähän siinä ajassa ehti jo vähän persuus puutua kelekan kyydissä :D Niskankylä on pieni vajaa 20 hengen kylä, joka on ainoa asutettu kylä Pääjärven ympärillä, mikä on jäänyt henkiin Pääjärven veden pinnan nostamisen jälkeen. Vedenpintaa nostettiin 1950- luvulla kymmenisen metriä, jolloin Pääjärven ympärillä olleesta 9-10 kylästä Niskankylä on ainut, jossa on vielä asutusta. Muut kylät jäivät veden alle. Tästä syystä järvellä ajellessa sai olla varovainen, ettei törmää järvellä oleviin kantoihin/puun latvoihin.

Tunnelmia järveltä.

Tehtiin kunnon makkaratulet :)

Niskankylän reissu oli kyllä mielenkiintoinen ja silmiäavaava. Elämä siellä vaikutti jotenkin välittömältä vaatimattomista elinoloista huolimatta. Ihmiset eivät varmastikaan stressaa turhista eivätkä tavoittele koko ajan enempää ja parempaa. Ihmiset ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on ja niillä mennään. Niskankylään tulee talvisaikaan posti kerran kuukaudessa kun tie sattuu olemaan siinä kunnossa, että sinne voi tuoda postia. Kesäaikaan posti tulee noin kerran viikossa. Niskankylän ainoa kauppa oli nyt kiinni, mikä oli harmi. Olisi ollut mukava päästä kattelemaan ja ostamaan sieltä jotakin kannatuksen vuoksi. Kylässä ei ollut aurattuja teitä/kävelyreittejä vaan käveltiin kylässä kelkanjälkiä pitkin. Kylässä ei ole omaa koulua vaan lähin koulu on 75km päässä Kiestingissä. Siitä syystä kylässä ei asukaan lapsiperheitä vaan pelkästään vanhempia ihmisiä.

Niskankylän kauppa.

Niskankylässä oli myös vähintäänkin persoonalliset sähköviritelmät kun sähkölangat roikkuivat paikoitellen niin alhaalla, että siellä sai varoa päätään ettei saa sähköiskua. Suomessa tällaiset viritykset eivät taitaisi mennä läpi :D

Niskankylän jälkeen ajeltiin katsomassa Sibrinkan eräkeskusta, jossa oli joku suomalainen kelekkaporukka. Eräkeskuksen vieressä on myös helikopterin laskeutumispaikka, että jos ei oo pikkurahan puutetta niin eräilemään voi tulla myös helikopterilla ;) Oli kyllä komian näköset hirsimökit ja nämä oli ihan modernejakin vessoineen ja ulkovaloineen. Eli jos haluaa vähän modernimpaa lomaa niin sellaistakin on tarjolla.

Muuntaja NIskankylässä.

Vessatauko :D

 

Niskankylän posti.

En tiedä muistinko kertoa reissusta puoliakaan, mutta tärkeimpiä ainakin. Tuonne tulee lähdettyä varmasti toistekin, sillä Venäjän matkailu todellakin avartaa! Meillä oli tosi hyvä porukka mukana ja varmasti yksi syy siihen miksi reissukin oli niin onnistunut :) Joten kiitos vain osallisille!

Petroskoin reissufiiliksiä

Viime viikko on ollu yhtä härdelliä niin tässä nyt vihdoin näitä lupaamiani Petroskoi- päivityksiä. Kotiuduttiin reissusta reilu viikko sitten lauantai-iltana ja meillä oli kyllä melko intensiivinen viikko! Lähdettiin reissuun 9.9. sunnuntaina puoliltapäivin ja oltiin eka yö Hammaslahdessa, josta jatkettiin sitten maanantaiaamuna rajalle ja kohti Petroskoita. Meidän matkan vetäjä kyseli alkumatkasta, että onko meillä mukana ketään venäjän taitoista niin olin ainut, joka meidän porukasta puhui venäjää. Hän tuumasi, että saan sitten hoitaa meidät rajan yli, mikäli tulee jotakin. Ei paineita näin heti alkumatkasta :D

Oltiin maanantaina perillä paikallista aikaa kolmen jälkeen, vaihdettiin vaatteet lennosta ja lähettiin yliopistolle meidän ”kesäkoulun” avaukseen ja kuuntelemaan ekat luennot. Käytiin päivittäin syömässä yliopiston ruokalassa ja täytyy sanoa, että venäläinen kouluruoka on vähintäänkin mielenkiintoista.. En käynyt Murmanskissa ollessani kertaakaan koululla syömässä niin minäkin sain ensikokemukseni kouluruuasta tällä reissulla. Nätisti sanottuna kouluruokala ei ollut mikään kulinaristin paratiisi, mutta yhtä päivää lukuunottamatta söin kaikki meille tajotun ruuan. Että kaikki suomalaisesta kouluruuasta valittavat vaan viikoksi syömään itänaapuriin niin katotaanpa nielautuuko se suomalainen kouluruoka sitte yhtään paremmin ;)

Kouluruokaa

Kouluruokaa

Epämääräisen näköstä mehua :p

Tiistaista torstaihin meillä oli tiiviitä koulupäiviä, kun lähettiin joka aamu kahdeksan jälkeen aamupalalle läheiseen kahvilaan (meidän ”hotellissa” ei ollut aamupalaa) ja luennot alkoivat aina kymmeneltä. Iltapäivisin kävimme vierailuilla paikallisissa instansseissa ja niiden jälkeen meille oli varattu aikaa vielä ryhmäkeskusteluille. Illat meni sitten kaupungilla kierrellessä ja shoppaillessa. Aina kun vapaa-aika alkoi illalla niin me lähettiin tyttöjen kanssa shoppailemaan hullun kiilto silmissä :D Kyllähän sieltä lähti tavaraa mukaankin :)

Käytiin tututstumassa reissun aikana Karjalan arbitraatiotuomioistuimeen, Karjalan parlamenttiin, perustuslakituomioistuimeen ja vaalikomissioon. Etenkin nämä vierailut olivat mielenkiintoisia, kun pääsi katselemaan ja kyselemään, miten asiat siellä rullaavat. Reissun aikana oli huomattavissa, että tietyt asiat ovat venäläisille kenties hieman kiusallisia ja vaivaannuttavia puheenaiheita, kun kaikkiin kysymyksiin ei aina saatu suoria vastauksia ja vastaus oli jotakin ihan muuta kuin heiltä kysytty asia. Kaikkien kesäkoulun venäläisten puhujien pitämät luennot olivat venäjäksi (Lapin yliopiston henkilökunta piti omat luentonsa englanniksi), jotka sitten käännettiin englanniksi. Huomasin välillä ymmärtäväni asian jopa paremmin, kun kuuntelin suoraan venäjän kielistä puhetta.

Tyttöjen kanssa menossa luennoille

Petrozavodsk State Universityn portailta

Hotelli Severnaja (Pohjola) keskustassa

Perustuslakituomioistuimesta

Dievuskat Äänisen rannalla :)

Perjantaina meillä ei ollut enää koulua vaan käytiin retkellä noin 70 kilometrin päässä Petroskoista sijaitsevalla Kivachin vesiputouksella. Oli ihan mukava päästä luonnon helmaankin tällä reissulla. Maisemista tuli mieleen pitkälti Karhunkierros Kuusamossa. Perjantai-iltana meillä oli vuorossa myös kesäkoulun päätösillallinen, johon kaikki suomalaiset ja venäläiset kurssille osallistuneet kokoontuivat. Illan päätteeksi suuntasimme suomalais-venäläisellä sekoituksella paikalliseen yökerhoon Das Kapitaliin ja parin tunnin yöunien jälkeen olikin jo aika herätä aamupalalle ja aloittaa kotimatka :)

Tyttöjen kanssa illallisella

Das Kapitalin meininkejä :)

Haluan myös jakaa meidän ikimuistoisen hotellikokemuksen teidän kaikkien kanssa :D Hotellimme ”Centre hotel” oli ilmeisesti yliopiston ylläpitämä, vierailijoille tarkoitettu hotelli. Eikä se ollut mikään viiden, saati edes kolmen tai ehki kahden tähden hotelli. Kun me avattiin Hildan kanssa meidän huoneen ovi ekaa kertaa niin siellä haisi jo sillon vähän tunkkaiselta. Viikon kuluessa huomasimme, että vessa ei kuivanut lainkaan kun siellä kävi suihkussa. Kun vessan oven avasi niin siellä oli koko ajan ihan kostea ja tunkkainen ilma! En ihmettele, vaikka koko mörskä olisi ollut homeessa! Ostin ekana iltana itelleni venäläisittäin tambozkit eli semmoset sisätossut, kun minua ei yhtään houkutellu kävellä meidän huoneen kokolattiamatolla saati siellä kylppärissä ilman kenkiä..

Osa porukasta alkoi valitella viikon edetessä, että heille nousi kutiavia paukamia ja huonekaverini Hildakin sai jonkinlaista punoittavaa ihottumaa molempiin käsivarsiinsa. Voi vaan arvailla, että oliko hotellissa jotakin ylimääräisiä öttimönkijäisiä, mutta sen kuntoa katsoessa en ihmettelisi yhtään vaikka olisikin ollu.. Kun kotiuduin niin ajattelin ottaa varman päälle ja pakastin ja pesin kaikki mukanani olleet vaatteet, ettei reissusta tule mukaan mitään ikäviä yllätyksiä. Se tästä vielä puuttuiskin että Petroskoista tulis jotaki örkkejä matkassa!

Centre Hotel

Hotellin sisäänkäynti

Näkymiä hotellin pihalta

Näkymiä hotellin pihalta..

Minulla oli odotukset korkealla tämän reissun suhteen ja minulla oli tarkoituksena saada irti mahdollisemman paljon tietoa graduprojektia varten. Kesäkoulussa käsiteltävät aiheet olivat kuitenki pitkälti sidottuja tiettyihin oikeudenaloihin ja oisin toivonut kurssilta enemmän paneutumista Venäjän oikeusjärjestelmään yleisesti kun se on niin vaikeaselkoinen omaamme verrattuna. Eihän tuo hukkareissu ollu missään nimessä, mutta odotin siltä enemmän.

Jälleen yhtä Venäjän reissu- kokemusta rikkaampana kohti uusia seikkailuja! :) Seuraavaa reissuakin on jo suunnitteilla, lisää siitä sitten aikanaan!