Moskovan reissufiiliksiä

Reissu on nyt takana päin ja oli kyllä hauska ja mielenkiintonen reissu! Lähettiin perjantaita vasten yönä yhden aikaan yöjunalla kohti Moskovaa. Porukalla matkustaminen on kyllä huomattavasti mukavampaa mitä yksin! Oltiin perillä kymmenen pintaan perjantaiaamuna ja lähettiin ettimään meidän hostellia, joka osoittautu lopulta tosi hyväksi valinnaksi! Se oli uusi, hyväkuntonen ja fiksussa kunnossa ylipäätänsä. Se oli Moskovan china townissa ja kyseinen kaupunginosa kokonaisuudessaan oli aika näppärä ja sieltä oli vaan noin 10 minuutin kävelymatka Kremliniin. Käveltiinkin siis suurin osa ajasta kun kaikki oli kohtuu lähellä.

Lähettiin heti perjantaina ettimään Punainen tori, Kremlin ja GUM (Moskovan kuuluisin tavaratalo). Punainen tori oli aidattu ja suljettu, koska siellä järjestettiin viikonloppuiltoina sellanen valoshow, joka mekin käytiin kattomassa lauantaina. Ja se oli UPEA (lisää siitä vielä myöhemmin). Räpsittiin kuvia ja ite olin aivan haltioissani kuuluisan Pyhän Vasilin katedraalin näkemisestä, ehkä kaunein rakennus jonka oon ikinä nähny! Punainen tori toi mulle etäisesti mieleen Pekingin kielletyn kaupungin punaisine muureineen. Kierreltiin GUM:issa, mutta totesin ettei se ollu ihan meikän budjetin paikka :p Juotiin siellä kakkukahvit ja jatkettiin matkaa

Lauantaina vuorossa oli itse Kremlinin museo. Muurien sisäpuolella oli mm. nättejä kirkkoja ja puisto, joista tuli kans räpsittyä kuvia. Kremlinin jälkeen suunnattiin kattomaan Moskovan Suurta teatteria, joka oli kans itsessään aika massiivinen näky. Kun tuolla katteli ympärilleen niin ei voinu kun ihmetellä ja ihastella sitä arkkitehtuuria ja suuria rakennuksia. Tämä oli sitä Venäjän suurta loistoa komeimmillaan. Ostin lauantaina myös pari maatuskaa yhdeltä herttaiselta mummolta, sillä ne olivat kuin olivatkin edullisempia kuin Murmanskissa! Ja sain hyvän mielen kaupan päälle, kun rahat menivät hyvään tarkoitukseen ja mummo oli niin mukava, että esitteli meillä maatuskoja ja luetteli niiden nimetkin.

Käveltiin läpi Moskovan kuuluisimmat ostoskadut Vanha ja Uusi Arbatskaya, jossa riitti kattelemista ja ihmettelemistä. Vanha Arbatskaya on kävelykatu, jossa on paljon katutaiteilijoita, ravintoloita, kauppoja ja turistikojuja. Uusi Arbatskaya on enemmän moderni, siellä on kalliimpia liikkeitä ja ravintoloita eikä se juurikaan näytä venäläiseltä. Käytiin lauantaina myös sellaisessa ihan SIKAKALLIISSA tavaratalossa, jossa ensimmäisen vastaantulevan turkin hintalappu oli enemmän kuin 1,000 000 ruplaa. Koirien vaatteille oli oma kauppa, jossa joku vaaleanpunanen chihuahuan vaate makso 5400 ruplaa. Ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni semmosen ihan reality tv-sarjasta repästyn muijan, jolla oli platinablondi tukka, botox- huulet, solariumrusketus, turkki, hillittömät korkkarit ja Chanelin ostoskassi kädessä. Tuo ostarireissu oli kyllä hauska, ei voinu ku pyöritellä päätään! :D Lisäksi tavaratalon pihassa oli sellasia hienoja, kiiltäviä ja kalliita autoja ja alueella oli aika arvokkaan näkösiä mm. viiden tähden hotelleja. Meistä niin näki jo päällepäin ettei tää ollu ihan meidän tasonen paikka ja oltiin vähän väärässä paikassa :D

Ja sitten se lauantai-illan valoshow. Se oli kyllä aivan upea ja sellanen näky, mitä ei varmasti unohda ikinä! Koko Punainen tori oli asenneltu täyteen valonheittimiä ym. ja torin ympärillä olevat rakennukset valaistiin eri värein, eri tavoin ja jokaisen rakennuksen valoshow'lla oli oma musiikkinsa. Otin show'sta videota puhelimeen, mutta koska puhelimen piuha on kotona niin laitan show'sta videota tänne vielä myöhemmin kunhan saan piuhan kotoa. Sitä ei vaan voi sanoin kuvata, niin upea näky se oli. Siinä hetkessä oli jotaki sellasta taianomaista, joka sai Moskovan jäämään takuuvarmasti mieleen.

Kuva by Elina Malinen

Herättiin aikanaan sunnuntaina ja oltiin jo kymmenen jälkeen jonottamassa Lenin mausoleumiin. Mausoleumiin ei saanut viedä kameroita eikä puhelimia vaan ne piti jättää pois matkasta. Mausoleumissa ei saanut seistä ehkä minuuttia kauempaa, kun vartija jo kehotti väkeä jatkamaan matkaansa. Mausoleumiin mentäessä joka portaiden juuressa oli vartija, seinät olivat mustia ja paikka oli hämärä. Aika karu tunnelma. Ite Leninin aitoudesta en kyllä pistäis päätäni pantiksi, kun se näytti tosi vahanukelta.. Mutta suuri ja mahtava Lenin bongattu! :D Siellä se pötkötteli arkussa keskellä mausoleumia lasikuvun keskellä puku päällä ja kravaatti kaulassa. Käytiin Leninin näkemisen jälkeen Moskovan valtiollisessa yliopistossa, joka oli aika massiivinen rakennus niinkuin monet muutkin Moskovassa. Vähän isompi mitä Lapin yliopisto ;)

Käytiin sunnuntai-iltana vielä ennen lähtöä porukalla syömässä Elinan synttäreiden kunniaksi, jotka olivat just sopivasti sunnuntaina. Meidän matkaseurue koostui siis kaikkiaan kolmesta suomalaisesta ja neljästä saksalaisesta vaihtarista. Meidän juna lähti Pietaria kohti kymmenen jälkeen ja tällä kertaa munkin oli nukuttava yläpedissä. Jostaki syystä en saanu oikein nukutuksi yöllä kun mun jalat ei mahtunu olemaan suorassa niin yöunet jäi aika kehnoiksi. Oltiin Pietarissa jo 04.40 aamulla ja käveltiin Elinan ja Agnesin kanssa vielä noin 1,5 kilometriä juna-asemalta asuntolaan muiden napatessa pimeän taksin. Tykkäsin aamuöisestä ja vielä kohtuu hiljaisesta Pietarista Nevski Prospektin ollessa vielä autiona. Asuntolan respan mieskään ei kysellyt mitään kun jännättiin, että miten mä pääsen sisälle niin sekin sujui ongelmitta. Nukkua torsotin sitte tyttöjen huoneen lattialla muutaman huovan päällä yks huopa tyynynä ja yks peittona ja paljon paremmin siinä kyllä sai unta mitä junassa :D Käytiin eilen vielä shoppailemassa ja tulin siihen tulokseen, että mä haluan vielä Pietariin shoppailureissulle paremmalla ajalla!! Ja tykästyin kyllä Pietariinkin ja se tuntui enemmän mun paikalta Moskovaan verrattuna, vaikka ovathan ne niin erilaisia kaupunkeja ettei niitä voi oikeastaan verratakaan. Pietariin haluan kyllä palata vielä uudestaankin, Moskovasta en osaa niinkään sanoa.

Tykästyin sinänsä Moskovaan, mutta se ihmisten paljous ei kyllä ollu mua varten. Enää en valita siitä, että Murmanskin paikkarit on täynnä kun oon nähny Moskovan metron.. Huhhuh! Kun mentiin ekana päivänä ostamaan metrokortteja niin tiskin takana oli ”herttainen” venäläinen muori, joka mm. huusi Elinalle että DAVAJ DENGI (vapaasti suomennettuna ANNA NE RAHAT!) kun mentiin ostamaan itellemme metrokortteja. Ensivaikutelma Moskovan asiakaspalvelusta tuli siis tässä. Muuten ihmiset olivat kyllä tosi ystävällisiä, monet puhuivat englantiakin ja kun näytettiin vähän eksyksissä olevilta niin jotkut jopa pysähtyivät kysymään, että tarvitaanko apua tai ollaanko vähän hukassa. Kun kateltiin yks kerta metrokarttaa ja oltiin vähän ulalla niin yks mies tuli kysymään englanniksi, että onko meillä ongelmia Moskovan metron kanssa ja tuli meidän mukana metrolle asti, että löydettiin varmasti oikea paikka. Ihmisistä jäi sinänsä tosi positiivinen kuva :) Moskovasta löytyi myös Hesburger! Ja ai niin, yks Moskovassa opiskeleva saksalainen vaihtari sano, että niiden asuntolan alakerrassa on torakoita! Joten russakat ei oo siis pelkkää urbaanilegendaa. JA näin pinkin limusiinin tuolla reissulla!!

Tämän reissun jälkeen totesin, että on mukava palata pieneen ja rauhalliseen Murmanskiin suuren maailman jälkeen. Ei nuo suurkaupungit oo vaan mun paikkoja, mutta onpahan nekin nyt nähty :) Nyt voi olla ihan tyytyväinen siitä, että on nähnyt sekä suurta ja hohdokasta Venäjää, että sitten puolestaan sitä pientä ja vaatimatonta Venäjää, jossa tunnen kyllä itse oloni paljon kotoisammaksi.

Tänään Murmanskissa starttas suomalaisen elokuvan viikko niin olin itekki kattomassa Miesten vuoron, jonka näin muuten vasta nyt ekaa kertaa. Paikan päällä oli myös Miesten vuoron ohjaaja ja pari näyttelijää siitä. Leffa oli kyllä tosi koskettava ja tykkäsin kyllä siitä sen surullisuudesta huolimatta. Suomen reissuki alkaa kovasti lähestyä ja ens viikolla reissaamaanki sitte kotia kohti :)

Paluumatkan fiiliksiä yläpedissä :D