Huomenna kotimatkalle.

Tästä lähtee mun viimenen blogipostaus rajan takaa ja huomisaamuna kotia kohti. Mun nettiaika loppu tiistaina ja oon ollu tämän loppuajan netitön. Koulun koneilla ei oo öökkösiä niin tämäki teksti mun piti kirjotella omalla läppärillä ja tuoda tikulla koulun koneelle. Mutta käyhän tämä näinki.

Luulin jo juhlakauteni täällä olevan ohi, mutta Sari kysyi mua kaveriksi keskiviikkoiltana järkättäviin Polarnie Zori- hotellin joulujuhliin niin lähdin siis vielä yksiin kekkereihin ennen kotiinpaluuta. Kokoonnutaan vielä tälle iltaa porukalla ja hyvästellään ennenku lähden. Ostin myös suomalaista suklaata vietäväksi tämän illan suomen luennoille, kun haluan muistaa sitäkin porukkaa. Alan nyt sitten Suomen puolella jeesaamaan Liliaa niiden venäjän kurssien järjestämisessä ja mainostamaan niitä, eli jos jollakin tulee jossakin vaiheessa mieleen, että haluaisi lähteä tutustumaan viikon verran elämään Murmankissa ja oppimaan siinä sivussa kieltäkin niin ei muuta kun ottakaa vaan rohkeasti yhteyttä ja kyselkää lisätietoa. Ensimmäinen kurssilainen Jussi saapuikin jo tälle viikkoa tänne ja kovasti hän on Murmanskista tykännyt :) Lilia antoi mulle lisäksi skype- osoitteensa niin päästään joskus skypettelemään ja treenailemaan siellä venäjää ja suomea.

Huomisaamuna on taas karvas herätys neljä reikä reikä kun bussi starttaa 05.50, mutta ihan mielellään sitä nousee kun nyt tietää että pääsee lähtemään kotia kohti. Dosjaa mulla kans kyllä tulee ikävä kun seki on jotenki nyt kiintyny minuun ja mulla kyllä vähän surettaa jättää se tänne :( Pakko tässä on alkaa suunnittelemaan näköjään itelläki mäyräkoiraa jossaki vaiheessa kun tämä yksilö ainaki valloitti minun sydämen.

Venäjän kirjallinen tentti meni ihan jees ja tänään on vielä edessä suullinen osuus. Kyllä se kielitaitokin on karttunu tässä syksyn aikana, vaikka aina se ei tietty siltä tunnukaan kun tulee niitä tilanteita, ettei vaan ymmärrä! Mutta tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita, joita tää venäjän opettelu tuo tullessan.

Tällä hetkellä olo on hieman haikea, mutta onnellinen. Tämä oli mun ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen kerta Murmanskissa. Sain tutustua matkan varrella uusiin ystäviin ja lisäksi sain kerättyä paljon uusia hienoja kokemuksia puhumattakaan kielitaidon karttumisesta. Tämä syksy on opettanut mulle paljon ja oon niin ilonen siitä, että tulin tänne. Oli hienoa huomata, että minusta oli tähän, koska kyllähän se tietty lähtiessä vähän jänskätti kun ei osannu kuvitella mitä täällä on edessä. Mutta niin se aika vaan riensi ja nyt on jo kotiin lähdön aika. Mun vaihto oli siinä mielessä erilainen kun vertaa monien muiden vaihtokokemuksiin, koska opiskelin täällä ainokaisena vaihtarina, mutta koin sen vaan eduksi. Jos olisin lähteny esim. Pietariin niin en olis oppinu siellä kaikkea sitä, mitä opin nyt täällä. Näin pääsin kiinni enemmänkin siihen normaaliin venäläiseen arkeen.

Oon tuskaillu tänään tuon mun tavaran paljouden kans ja mun piti lopulta kysyä Katjalta, että voisinko jättää sille mun kirjat ym. vähemmäs että jos he voisivat tuoda ne sitten mukanaan kuhan tulevat uuden vuoden jälkeen sinne Rukalle niin hän lupautui auttamaan, onneksi! Mulla on lähdössä mukaan kaks matkalaukkua, yks reppu, yks treenikassi, iso käsilaukku ja ainaki yks irtomuovipussi. Eikä mun kaikki tavarat ois varmaan mahtunu näihin.. Hupsista keikkaa, mitenhän sitä tavaraa onkaan kertyny näin paljo!

Tietyllä tapaa tämä kaupunki teki kyllä muhun vaikutuksen, koska näinkin pohjoisessa voi näköjään olla elämää ja tänne mahtuu näinkin suuri kaupunki :) Iina kiittää ja kuittaa tästä kuluneesta syksystä. Suosittelen Murmanskia lämpimästi muillekin ja Venäjän matkailua ylipäätänsä. Uskokaa pois, se kyllä avartaa!

Kunhan minä pääsen kotia asti niin kulautan ensimmäisenä kurkusta alas lasillisen puhdasta hanavettä! Sitä tässä on jo kaivattukin. Ja kuka tietää, ehkä tämäkin blogi saa vielä jatkoa jonakin päivänä uusien Venäjän seikkailujen muodossa.. Kiitokset myös lukijoille kivoista palautteista, on ollu mukava huomata, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa millasta se elämä täällä rajan takana on :)