Maanantai- fiiliksiä

Harpoin tänään taas tuttuun tapaani pitkin Leninaa kun olin menossa viemään joulukortteja postiin salin jälkeen. Sitte kuitenki hiljensin vauhtia kun tajusin, että en oo enää montaa viikkoa täällä viuhtomassa näitä katuja ja kattelin ympärilleni, kuinka kaikki liikkeet ja talojen nurkat ovat alkaneet näyttää tutulta tässä syksyn aikana. Tällä viikolla mennäänki jo joulukuun puolelle ja kotiinlähtö lähestyy koko ajan. Kyselin vuokraemäntä-Olgalta että onko Venäjällä sellasia joulukalentereita niinku meillä Suomessa ja selitin millasia meillä on niin ei täällä kuulema ole. Tälle vuotta taidan siis jäädä ilman suklaakalenteria :P Mutta onneksi on niitä pipareita ja glögiä (vielä).

Käytiin perjantai-iltana kaljalla ja päivittelemässä kuulumisia Katjan ja Olgan kans. Kun me oltiin Katjan kans kotimatkalla trollikassa ja höpöteltiin niitä näitä englanniksi niin pari teiniä, maksimissaan yläasteikäsiä, alko tuijottaa meitä ja supittaa jotakin keskenään. Arvatenkaan nämä eivät olleet kuullu englantia ennen Murmanskin paikallisliikenteessä. He jäivät sitten pois samalla pysäkillä kun minä ja alkoivat heti kyselemään venäjäksi, että puhunko ollenkaan venäjää. Minä vastasin heille venäjäksi, että jonku verran juu ja selitin että oon suomalainen ja täällä vaihdossa. Sitte ne jatkovat matkaansa :D

Sunnuntaina käytiin sitte shoppailemassa Olgan kans. Löysin kuin löysinkin itelleni mustat farkut kun mulla on hajonnu jo kahet semmoset perus mustat farkut, jotka oon sitte heittäny roskiin täällä niin kiva ku nyt löyty uudet tilalle :) Sunnuntai-iltana oli sitte vuorossa aiemmin mainitsemani kansainvälinen runoilta, jossa oli tosin myös muutamat lauluesitykset. Tähän runoiltaan mahtui kaikkiaan esityksiä 13 eri kielellä, mikä on sinänsä aika vaikuttavaa Murmanskissa! Pistän tähän loppuun myös videoclipin yhestä karjalan kielellä esitetystä laulusta, josta erityisesti tykkäsin :D

Katja kertoi mulle eilen kun odoteltiin bussia ja kattelin nuita Leninan kivoja ”jouluvaloja”, jotka menee katujen yläpuolella, että kaupungin asukkaat saavat osallistua niiden maksuun kun ne tulevat kaupungille niin kalliiksi. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta kuitenkin asukkaitakin rahastetaan niistä. Katja oli maksanut oman osuutensa stipendistään.

Joululahjaostoksetki alkaa olla pikku hiljaa tehtynä. Saas nähä sitte kuhan viimeset pakkailut alkaa, että kuinka sitä tavaraa lopulta onkaan lähössä mukaan.. Niin ja kunnon talvesta täällä ei oo muuten tietoa vieläkään. Lämpömittari pysyy nollan tuntumassa ja välillä räpsii vähän lunta. Kamoon!

Kuten monet varmaan tietävätkin niin täälläkin alkavat "jännät" ajat kun vaalit lähestyvät. Tosin sehän taitaa olla jo päätetty, että Putinista tulee se pressa joka tapauksessa. Mutta täällä poliitikkojen tukijat kiertävät ovelta ovelle ja jakavat vaalimainoksia. Itse en ole tällaista kohdannut, mutta kuullut kylläkin. Vähän sama meininki kun uskonnon harjoittajat kiertävät Suomessa, täällä niiden lisäksi kuljee näihin aikoihin innokkaita politiikan tukijoita. Tai ehkä heille on vaan maksettu tarpeeksi hyvin siitä hyvästä, että he kiertävät mainostamassa tukemaansa ehdokasta.

Mikä se tämmönen marraskuun loppu oikein on...

..saati kun koordinaatit osoittaa näinki pohjoseen Jäämeren rannalle!

Murmanskissa oli tapahtunut toissa yön aikana äkillinen käänne säärintamalla. Täällä on nyt plusasteita ja lumi on alkanut sulaa, apua! Minä jo olin ihan varma, että nyt saatiin kunnon talvi vaan nyt tuli takapakkia. Toivottavasti tämä lumi ei sula kokonaan! Olin jo pakannu sateenvarjon ja ohuemman takin vaan tälle aamuan ne piti kaivella tuolta matkalaukun pohjalta. Minä puolestani tunnen itteni vaan päivä päivältä kuolleemmaksi tämän pimeyden takia. Tuntuu että pää on joka päivä kipiänä ja on vaan niin vetämätön olo! Onneksi viikonloppu alko jo tänään niin saa nukkua.

Eilen mä vaan jälleen kerran kummastelin tätä Venäjän byrokratiaa ja pykäläviidakkoa. Tämä suomalainen kaverini, joka opiskelee Pietarissa Herzenissä potkittiin eilen koulusta pihalle ja hänen oli kerättävä kimpsunsa ja kampsunsa asuntolasta ja lähdettävä tänään klo. 12 mennessä. Ja syynä on se, että hän pääsi konsulaattiin töihin joulun ajaksi, joka tietysti edellytti opiskelijaviisumin vaihtamista työviisumiksi, ja rehellisenä ihmisenä hän meni kertomaan tästä yliopistonsa kv-toimistolle, jossa saatiin hepuli ja sanottiin ettei siellä voi opiskella ilman opiskelijaviisumia. Ja lopputulos on tämä: fudut koulusta. Reilu peli. Aiemmin monet Pietarissa opiskelleet ovat olleet samaan aikaan konsulaatissa töissä, mutta he ovat vain pitäneet päänsä kiinni eivätkä ole puhuneet viisumivaihdoksestaan mitään ja selvinneet ilman ongelmia. Tässä se rehellisyys taas näköjään palkitaan..

Kävin tiistaina konsulaatissa kahvittelemassa ja hakemassa kutsuni itsenäisyyspäivän vastaanotolle sitten 6. päivä. Mun pitää testailla tässä pari mekkoa jotka otin kotoa mukaan niin tietää että onko jompi kumpi niistä käyttökelponen vai täytyykö lähteä vielä mekko-ostoksille. Nythän tässä ois tietty hyvä syy ostaa uus mekko ;) Täällä järjestetään sitä ennen 2. joulukuuta sellanen ulkomaalaisille suunnattu joulujuhla, joka kustantaa opiskelijalle 1500 ruplaa ja sisältää ohjelman, ruokaa ja juominkeja niin paljon kun jaksaa kiskoa. Anna ja Sari konsulaatista vetävät siellä napatanssiesityksen niin pääsee sitte todistamaan sitäkin näkyä :D

Nyt mulla on myös yksi huoli vähempänä kotiinpaluun suhteen kun löysin kuin löysinkin itelleni kämpän Rovanemeltä johon pääsee muuttamaan sitten tammikuulla. Kämppä on näppärä saunallinen yksiö ja vuokraan sen kalustettuna kevääksi kun kämpän vuokralainen lähtee muualle. Paikkakin on hyvä kun pääsen muuttamaan sinne mistä lähdinkin eli takas Ahkiomaantielle :)

Oon mietiskelly tässä, että kyllä tämä vaihtoon lähtö on vaan ollu yks mun elämäni parhaista päätöksistä. On ollut hienoa huomata jo yksistään sekin asia, että minusta oli tähän! Muistan sen ekan illan kun tulin tänne ja kaikki tuntu vähän epätodelliselta kun mietin, että nyt minä sitten oikeasti oon täällä ja kaikki oli uutta ja outoa. Mutta niin sitä vaan alko sopeutumaan enkä oo hetkeäkään katunu lähtöäni tänne. Pakko tosin sanoa, että mun tuutor täällä oli kaikkiaan aika floppi, sillä hänellä oli alusta asti niin paljo omia kouluhommia ja töitä, että milloin hän myöhästeli/siirti tapaamisiamme eikä ollut muutenkaan hirveän aktiivinen. Tai no tuo ”hirveän aktiivinen” on aika lievä ilmaus, sillä hän sai ensimmäisellä viikolla listan kohteista, joissa hänen pitäisi kierrättää minua eikä olla vieläkään käyty yhdessäkään. Ja lähden jo kohta pois täältä. Tosin oon kiertäny nämä kohteet tyttöjen kanssa taikka sompaillu niissä itekseni niin en minä oo suinkaan niistä paitsi jääny, mutta kiitosta tähän kaupunkiin tutustumisesta en voi valitettavasti juurikaan tutorilleni antaa. Jos oon ite jonaki päivänä vielä kv-tuutor niin ainaki tiiän millanen tuutor EN halua olla..

Ei ne aiemmin vaihdossa olleet ole kyllä valehdelleet kun ovat sanoneet, että vaihto on yks hienoimmista kokemuksista opiskeluaikana ja siitä saa paljo eväitä tulevaisuutta varten. Kyllä tämä syksy on opettanu niin paljo eikä nyt puhuta yksistään kielitaidosta.

Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että kalenterissakin riittää häppeninkiä viimeisille viikoille kun on se itsenäisyyspäivän vastaanotto, ulkomaalaisten joulujuhla, synttäreiden/viimesen Murmansk- viikonlopun juhlistamista sitte aikaanan ja kaikkea muuta mukavaa. Siinähän se aika kuluukin niin ettei ehdi huomatakaan!

Venäjän kielikursseja tarjolla Murmanskissa!

Kaikki, ketkä ovat joskus harkinneet tai edes hetken ajan miettineet millainen paikka Murmansk on tai oiskohan itestä opiskelemaan venäjää niin nyt sen selvittämiseen ois loistava mahdollisuus. Nimittäin tämäkin suomen opettajana toimiva Lilia järjestää Murmanskissa kielikursseja, jotka sisältävät:

- 6 päivää ja 7 yötä paikallisessa perheessä
- 6 x 4 venäjän oppituntia (yht. 24 oppituntia ja oppitunnin jälkeen käytännön harjoittelua eli yht. 6 tuntia kaupungilla)
- Aamiaisen ja illallisen joka päivä.

Kurssivaihtoehdot ovat alkeiskurssi, jatkokurssi sekä erityiskurssi. Ei siis haittaa vaikket osaa kirjaimia tai tiedä mitään muutakaan venäjästä, sillä nyt tässä tarjoutuu loistava mahdollisuus oppia. Kursseja järjestetään ensi vuoden puolella tammikuusta heinäkuuhun sekä lokakuusta joulukuuhun ja kurssi kustantaa 200 euroa plus matka- ja viisumikulut. Ja jos oikein iskee hirveä inspis lähteä matkaan mahollisemman pian niin kurssit pyörivät myös joulukuussa. Paikan päällä on tietysti vastaanottokomitea odottelemassa kunhan Rovaniemen/Ivalon bussi saapuu laituriin. Mikäli jollaki kiinnostaa niin tänne voi laittaa kommenttia ja kysellä halutessaan lisää. Mulle voi laittaa myös sähköpostia osoitteeseen ihuttu(at)ulapland.fi

Ja lumen tulo sen kuin jatkuu!

Täällä alkoi sataa lunta maanantaina ja sen jälkeen sitä on sitte riittänykki joka päivä. Alkuviikosta katujen puhtaanapito toimi hyvin vaan nyt se kyllä tökkii jalkakäytävien osalta. Teillä voi mennä muutamaki aura-auto tms. peräkkäin vaan jalkakäytävät on melkosella polanteella eikä niillä vois todellakaan pyöräillä kun välillä kävelyki on vähän hankalaa. Eikä täällä tunneta ilmeisesti lumikolia kun pihalla porukka puhdistaa pihaa semmosella leveällä lapiolla.

Istuttiin Katjan kans tiistai- ja keskiviikkoaamut Murmanskin kansainvälisen elokuvan viikolla, jossa näytettiin pohjoismaalaisia lyhytelokuvia. Tykkäsin etenki yhestä venäläisestä pätkästä ”Dangerous Russian women” tms. joka kertoi Ruotsiin muuttaneista venäläisistä naisista ja heidän elämästään siellä. Meilläkin Suomessa on monesti vähän negatiivinen käsitys Suomeen tulevista venäläisistä naisista ja siitä, kuinka he tulevat sinne vain paremman elämän toivossa ja ottavat ensimmäisen vastaantulevan miehen, joka on tarpeeksi tyhmä menemään naimisiin heidän kanssaan. Elokuva oli hyvä kuvaus siitä, kuinka heidän elämänsä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista uuteen maahan tultaessa, mutta samalla siitä, kuinka he lopulta ovat kukin tahollaan onnellisia. Elokuvan venäläiset naiset olivat kaikki tosi symppiksiä ja huipputyyppejä, eivätkä ”vaarallisia” niinkuin monet kuvittelevat.

Käytiin eilen keilaamassa porukalla Nadjan, tämän kavereiden ja hänen suomalaisen poikaystävänsä kanssa. Oli mukava nähdä Murmanskissa uuttakin suomalaisvahvistusta! Murmanskissa on kaks keilahallia niin tämä oli Sfera, samainen paikka, jossa kävin baareilemassa ensimmäisenä viikonloppuna kun tulin tänne. Tämä kyseinen rakennus on siis melko iso, koska toiselta puolelta löytyy keilahalli ja toiselta puolelta mitä melkoinen klubi. Ite kyllä sinänsä tykkään tuosta paikasta.

JA sain kuin sainkin tämän kaipaamani kolttasaamelaisen Alexein osoitteen kun tämä Norjassa asuva suomalainen Honna vastasi mun mailiini. Sain kirjotella sanakirjan kans mailia ja selitin, että tarttisin apua ja haluaisin kerätä materiaalia Venäjän puolelta tätä graduani varten ennenku lähen Suomeen niin ONNEKSI sain sen mailiosotteen, koska kysyin tältä Alexeilta että puhuuko hän englantia ja kappas, eihän hän puhu! Oisin siis ollu niin kusessa jos oisin menny sinne niin mulla ois loppunu juttu aika lyhyeen :D Hän sanoi olevansa tällä hetkellä Norjassa ja palaavansa ens viikolla. Hänen kollegansa kuitenkin puhuu kuulema englantia niin he auttavat mua mielellään. Jee! Täytyy tosin silti tsekkailla muutamat juridiset termit englanniksiki ettei mee ihan päin mäntyä tämä mun kyseleminen ja kertailla kaiken varalta vähän juridista venäjääki :p

Käytiin tänään kahvittelemassa Olgan kans ja puhuttiin kerrankin myös sivistyneitä Venäjän historiasta ja politiikasta ku se sinänsä on ”aika” erilaista mitä Suomessa. Sitte Olga näytti mulle aika erilaisen Lenin- patsaan kun täällä yhen kerrostalon pihassa on rikkinäinen Lenin- patsas. Siinä oli Leninin alaosa lantiosta alaspäin, sitten yläosa oli irti siitä ja se oli siinä maassa eikä patsaan päästä ollut tietoakaan. Mistä lie seki siihen päätyny! Mietittiin myös jo mun viimestä viikonloppua täällä kun ajattelin juhlistaa siinä samalla sitten synttäreitä ja viimestä viikonloppua täällä. Kyselin Olgalta paikkaehdotuksia ja hän keksi, että Murmanskissa on yksi kuulema niiiin Neuvostoajan tyylinen paikka, jossa on sisällä (yllätys yllätys!) Lenin- patsas ja se on sisustukseltaanki niin Neuvostoaikanen kuin olla ja voi. Tuo kuulostaa niin hyvältä että täytynee käydä tsekkaamassa joku päivä koska jotain erikoista sen täytyy olla viimesen viikonlopun kunniaksi :D

Kävin tänään myös yhessä armeija- kaupassa ostamassa itelleni kangasmerkin haalareihin, että saa ommella sen sitte niihin muistoksi Venäjästä. Kattelin samalla mitä muuta kaupasta löytyy ja sielläki oli jonkulaisia karvalakkeja. Täytynee palata tuonne vielä jonaki päivänä ja tsekkailla niitä tarkemminkin.

Tämä ilta menee rennosti kotosalla tämän viikon Salkkareita päivitellessä ajantasalle. Huomenna lähetään Olgan kans kiertelemään kauppoja ja täytyy kattoa mitä sitä hoksii. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Suomalaisia vaatteita tarjolla!

Suvaitsevaisuutta ihmiset, suvaitsevaisuutta!

Tänään 16.11. vietetään suvaitsevaisuuden päivää, josta sainkin sopivasti aiheen blogitekstilleni. Juttelin äsken reilun tunteroisen skypessä yhden parhaan ystäväni kanssa, joka sattuu olemaan liikuntarajoitteinen. Hän on valmistunut reilu pari vuotta sitten koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, eikä ole saanut vieläkään töitä valmistumisensa jälkeen.

Noh, viime viikolla hän oli saanut työkkäristä pitkän listan Oulun alueella toimivista iltapäiväkerhoista, joihin soitella ja joista kysellä töitä. Ja jokaisella kerralla homma oli kaatunut siihen, että hän on liikuntarajoitteinen. Yhdestä paikasta oltiin jo miltei luvattu töitä, mutta he olivat syöneet sanansa kun ystäväni oli kertonut olevansa liikuntarajoitteinen. Mainittakoon ihan nimeltäkin, että mm. Oulun 4H:sta oli ihmetelty miten ystäväni on ylipäätänsä päässyt läpi koulusta, vaikka hänen keskiarvonsa on ollut nelosen paremmalla puolen yhdestä viiteen arvosteluasteikolla ja hän oli ollut yksi kurssinsa parhaita oppilaita liikuntarajoitteisuudestaan huolimatta. Hänen ammattitaitoansa oli epäilty hänen liikuntarajoitteisuutensa takia, eikä kukaan ollut halunnut häntä töihin sen takia kun hänen ei uskota pystyvän hoitamaan töitään liikuntarajoitteisuutensa takia.

Nyt hei ihan oikeasti, me eletään 2000- luvun Suomessa ja ihmisten asenteet ovat tämmösiä! Nämäkin ystäväni tyrmänneet ihmiset työskentelevät sosiaalialalla ja ovat niin asennevammaisia kuin olla ja voi! Ei liikuntarajoitteisuus ole mikään rutto tai muukaan tarttuva sairaus, eikä se vaikuta ihmisen persoonaan mitenkään taikka vähennä hänen ammattitaitoisuuttaan! Hänen ammattitaitoisuuttaan vähentää se, kun kukaan ei anna hänelle mahdollisuutta ylläpitää sitä ottamalla häntä töihin omien negatiivisten ennakkokäsitystensä takia. Ystäväni haluaisi myös kouluttaa itseään, mutta koska hänellä on jo yksi tutkinto takana niin hän ei saa enää Kelalta tukea koulunkäyntiavustajaa varten ja hänen pitäisi kustantaa tämä itse.

Haluaisin kiinnittää tällä kirjoituksella jokaisen huomiota omiin asenteisiinsa ja miettimään sitä, olisiko niissä mahdollisesti yhtään parantamisen varaa. Ite tulevana juristina näen tässä myös ison ongelman kun tasa-arvosta kyllä puhutaan paljon ja se on nätti ajatuksena, mutta todellisuudessa sen toimiminen on jotaki ihan muuta. Vammaisia syrjitään ja se on valitettava tosiasia. Muistan lukeneeni aiemmin LakimiesUutisista jutun asianajajasta, joka ajaa itse pyörätuolista käsin muiden vammaisten asioita. Tässä linkki hänen yhteen haastatteluunsa: http://yle.fi/alueet/turku/2011/01/vammaisten_lakiasiat_vaativat_juristilta_ymmarrysta_2301971.html

Onneksi on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka eivät tuijota vammaisuuteen vaan keskittyvät ihmiseen kokonaisuutena. Valitettavasti niitä ihmisiä löytyy tällä hetkellä kuitenkin vielä liian vähän. Onneksi tällä ystävälläni on tuleva juristikaveri, joka on tarvittaessa tarpeeksi äkäinen ja pitää hänen puoliaan tiukan paikan tullen ;) Ihana että jaksat Dali olla aina niin positiivinen vastoinkäymisistä huolimatta! Se on niiden työnantajien menetys kun ne ei oo vaivautunu tutustumaan sun potentiaaliin vaan tyrmänny heti ensikättelyssä. Vielä sieltä joukosta löytyy varmasti sellanenki, joka sut palkkaa ja saaki hyvän työntekijän.

Tässä vähän ajattelemisen aihetta meille jokaiselle. Ja vaihteen vuoksi tämä teksti ei liittynyt sitte mitenkään Venäjään :)

Lunta tulvillaan on raikas talvisää..

Dobroe utro eli huomenta vain! Parin päivän nettipimennon jälleen kiinni internetin ihmeellisessä maailmassa, kun nettiki alko pelittää. Kun tota aikaa käy ostamassa lisää niin se latautuu sitte päivän viiveellä koneelle. Murmanskissa aamu alkaa kunnon lumimyräkällä, kiva saada lunta vaan tuota sadetta ois vielä kivempi katella sisältä jos ei tarvis lähteä ulos :p

Niin se vaan on taas yks viikko vierähtäny ja huomenna tasan kuukausi jäljellä Murmanskia! Kävin tässä yks päivä viime viikolla kiertelemässä kauppoja muutamassa pienemmässä ostarissa. Menin yhteen laukkukauppaan ja tervehdin sitä myyjää niin se moikkasi mua ja alko posmittaa jotaki, enkä saanu siitä alusta mitään tolkkua. Sitte tunnistin sanat ”gospodin” (suomeksi voi hyvänen aika) ja ymmärsin, kun hän selitti että ihmiset kulkevat päivän siellä eivätkä edes vaivaudu tervehdimään niin tuli itellekki hyvä mieli kun onnistuin piristämään kauppatädin päivää PLUS ymmärsin lopulta pointin, mitä hän halusi mulle sanoa :D Tosin ite en osannu oikein heittää siihen mitään takasin, lähtiessä vaan sitte dasvidanja ja menoksi.

Puhuttiin just yks ilta yhden suomalaisen Annan kanssa, kuinka se toisinaan turhauttaa kun ei vaan kerta kaikkiaan ymmärrä mitä sulle puhutaan. Minustaki tuntuu päivittäin, että jes oonpa minä nyt taas oppinu kaikkea uutta vaan sitte joku aina vetää maton jalkojen alta kun alkaa posmittamaan jotakin mitä vaan en ymmärrä. Mutta enää se ei ahdista niinku alussa ku siihen on jo tottunu ja vastaa vaan, että sori olen ulkomaalainen, enkä puhu hirveän hyvää venäjää. Kyllä se tästä pikku hiljaa ja pitkässä kuusessahan se vielä varmasti on, että tämän kielen haltsais vielä jonaki päivänä joten kuten :p

Olga ja Dosja kotiutuivat perjantaina ja olipa mukava nähdä Dosjaakin pitkästä aikaa! Se taas hyppi ja nuoli niin silläki oli vissiin ollu ikävä. Voi mitenhän sitä osaa olla sitte ilman koirakaveria kuhan tulee takas Rovaniemelle.. Tosin eilen se oli taas tehny mulle temput ku lähdin aamulla hoitamaan asioita niin se oli taas paskonu mun huoneeseen!

Käytiin perjantaina semmosessa jonkunäkösessä paikallisessa ”kulttuurikeskuksessa” Annan ja Jannen kans. Siellä on aina perjantaisin jotaki häppeninkiä ja tämä oli mun ensimmäinen visiittini kyseiseen paikkaan. Tällä kertaa siellä oli jonkinnäköinen paikallinen bändi, joka soitti ja esitti biisejä. Paikalla oli paljon taiteilijan oloisia tyyppejä ja heti ensimmäisenä sisälle tultaessa joku mies heilui siellä pikku vodkissaan ja loppu keikasta samainen tapaus käveli ”lavalle” läskibasson kans ja soitteli sitä sitten mielissään :D Samassa paikassa järjestetään loppukuusta kansainvälinen runoilta, johon ainaki Sari ja varmaan Annakin menevät esittämään jotkut runot niin täytyy sitten käydä katsastamassa sekin :) Tällä viikolla Murmanskissa on myös kansainvälisen elokuvan viikko niin lähetään tälle aamua kurkkaaman Katjan kans miltä siellä näyttää.

Lauantaina oli sitten tiedossa illanistujaiset suomalaisessa seurassa venäläisillä viinoilla, kun juhlimme Katrin vanhenemista. Istuskeltiin alkuillasta Katrin luona ja jatkettiin siitä sitten yhteen turkkilaistyyppiseen ravintolaan/yökerhoon. Se niiden systeemi oli mun mielestä aika kiva kun samassa paikassa oli sekä ravintola pöytineen, että samalla disco tanssilattioineen. Tässä ois jollekin bisnesideaa Suomessakin, sillä tuo oli oikeasti tosi kiva systeemi! Tähänkin iltaan mahtui uusia kokemuksia ja makuelämyksiä kun söin ensimmäistä kertaa elämässäni strutsin lihaa ja poltin vesipiippua :D Totesin myös, ettei mun suomalaiset juomatavat sovi yhteen venäläisen vodkan kans ja sunnuntaina meinas sitte vähän hiusrajaa pakottaa :p

Tutustuin suomalaisen elokuvan viikolla yhteen Nadjaan, joka asuu Murmanskissa ja hänellä on suomalainen poikaystävä. Ollaan törmätty nyt useampi kerta salilla kun käydään molemmat siellä niin sovittiin, että nähellään tällä viikolla ja lähetään esim. keilaamaan porukalla kun tämä hänen suomalainen poikaystävänsä tulee tänne. Tällä viikolla mulla ei oo kun yhet kunnon luennot kun Elena lähtee jonnekin reissuun niin aika rankka viikko koulun puolesta :D

Nyt talvi on taas alkanu tehdä tuloaan ja toivotaan että se myös pysyy tällä kertaa! Eilisen satoi lunta ja pakkasmittari näytti about kuutta astetta. Ja sama meno jatkuu tänäänkin. Muistan kuinka Janne kauhisteli varmaan pari vuotta sitte, kuinka karvahupputakit ym. on ihan totaalisen out niin voi kuule kun näkisit takit täällä Venäjällä! Mitä enemmän karvaa niin sitä parempi :D Munki valkea toppatakki karvahuppuineen ja hihoineen sopii vallan mainiosti paikalliseen katukuvaan :) Oon nähny viimesten päivien aina myös paljon kodittomia liikenteessä. En tiiä onko se vaan sattumaa, vai ovatko ne nyt talven tullen alkaneet liikkumaan ja ettimään kattoa päänsä päälle. Olin saada yks päivä sydärin kun ainaki vaatetuksesta päätellen meidän pihalla oli pari koditonta koiran kans. Kattelin että onpa söpön näkönen koira vaan siinä samassa hetkessä se alko räksyttää ja juosta mua kohti ja mietin siinä vaiheessa, että mitä minä teen jos se hönkii minun päälle ja on ties mikä vesikauhunen otus vaan ei se lopulta käyny minuun kiinni vaan meni ohi ku ne miehet huusi sille jotaki. Huh!

Nyt pillit pussiin ja oottelemaan Katjan soittoa millon lähetään etenemään tonne lumen keskelle. Nyt voi alkaa ootella jouluaki kerta saatiin lunta :)

Takaisin Venäjän maaperällä.

Mietiskelin tässä erinäisten asioiden eroavaisuuksia Suomen ja Venäjän (erityisesti Murmanskin) välillä ja tässäpä muutamia tekemiäni huomioita etenkin näin Suomen visiitin innoittamana:

-Vesijohtovesi. On se vaan eri lysti kun Suomessa vettä saa ryypätä suoraan hanasta eikä sitä tarvi keittää tai kantaa kaupasta. Ja keittämisestä huolimatta se vesi on edelleen kellertävää..

-Vessat. Kyllä sen taas Suomessa käydessä huomasi kuinka meidän yleiset vessat on siistejä Venäjään verrattuna!

-Makkarat. En oo ostanu täällä kertaakaan leikkeleitä (paitsi yhenlaista Moskovassa) kun ne näyttää niin epämääräseltä...

-Kanasuikaleet. Täällä ei vaan myydä semmosia kanasuikaleita niinku meillä Suomessa, yhyy :D
-Dubatut ohjelmat. Kaikki täällä dubataan ja välillä kaipais ihan englannin kielistäki settiä kun aina ei vaan tajua :D
-Suihku ilman kylpyammetta. Täällä miltei kaikkialla on kylpyammeet paitsi salilla on normaali suihku :p
-Kahvi. Täällä purukahvi on se ykkösjuttu eikä kunnon suomalaista kahvia taho saada mistään!
-Salmiakki. Tykkään yli kaiken salmiakista eikä sitä saa täältä niin ostin nyt muutaman pussin jemmaan Suomesta ;)
-Nopea netti. Tämä mokkula vie edelleenki multa hermot... Harkitsin ajan ostamista tv-kaistalle vaan totesin että se taitaa olla loppupeleissä turhaa jos en saa mitään katottua kun tämä netti pätkii koko ajan, murr!

-Postin kulku. Venäläinen posti on H-I-D-A-S! Lähetin täältä kortteja syyskuun lopussa ja ne olivat tulleet perille viime viikolla. Ja postileima korteissa oli 28.9.

-Isot purkkapussit. Niitäkään hienouksia täältä ei löydy, joten ostin pari sellastaki Suomesta tänne vietäväksi.
-Isoruutuiset vihkot. Ihan vaan tämmönen pieni juttu, mutta täältä saa vaan pieniruutuisia vihkoja :D

-Luonto. Vaikka täällä pohjoisessa ollaanki niin luontoa, saati puhdasta sellasta, täällä kaupungin keskellä ei nää.
-Salikortin hinta. Rovaniemellä maksan salikortistani reilu 40e kuukaudessa kun täällä pulitan siitä reilu 70e.
-Demokratia. Kuulin tänään, kuinka näin presidentin vaalien alla ihmisille soitellaan erään tietyn puolueen toimesta ja heille luvataan maksaa, mikäli he äänestävät Putinia... Toista se on meillä Suomessa! Nämä asiat minua vaan jaksavat kummastuttaa edelleenkin ja kirjoitin joulupukille (ts. vihjasin äidille :p), että Anna Politskovskajan kirjat joululahjaksi ois aika kova juttu. Aika rankkaa, että siitä hyvästä että haluaa olla rehellinen ja sanoa asiat niinkuin ne ovat niin saa kuulan kalloonsa..

Ja sitte niitä muutamia plussiakin joita tuli mieleen :)

+Halpa paikkariliikenne. Täällä paikkari yhteen suuntaan maksaa 15 ruplaa eli ei juuri mitään, kun Rollossa siitä saa maksaa paljo enemmän, eikä se oo muutenkaan kovin häävi..
+Halpa kalja. Vodkasta puhumattakaan. Tottakai hyvä homma ;)
+Edullisempi ravintolaruoka. Ulkona syöminen on täällä suurilta osin halvempaa kuin Suomessa.

+Herkut. Täällä on kaikkia mahottoman hyviä herkkuja niinku juustokakkuja ja kaikkia erilaisia Kinder- patukoita mitä ei oo Suomessa jne. :p
+Ruoka. Mii laik venäläisestä ruuasta ja oon itekki alkanu kokkailemaan keittoja ja käyttämään smetanaa.
+Nätit kirkot. Venäläisissä kirkoissa vaan on se jokin ja ne on mahottoman nättejä.
+Lukot. Ulko-ovet on sellasia, että ne on lukittava avaimella ulkoa päin niin avaimia on mahdoton unohtaa kun lähtee johonki :D

Nyt koitti jälleen paluu arkeen Suomen reissun jälkeen ja oli kyllä mukava päästä käymään kotona, nähä ihmisiä ja läyrytä puhelimessa. Ostin tänne vietäväksi parit purkkapussit, salmiakkia, ruisleipää, pipareita (joita mussutan tälläki hetkellä) ja glögiä niin saa herkutella ;) Plus otin mukaan äidin tekemiä korvapuusteja. Tultiin Ivalosta Murmanskiin yhden suomalaisen rajamiehen kyydillä kolmen suomalaisen voimin ja matka meni ihan mukavasti suomalaisia iskelmiä kuunnellessa :) Jouduin tosin seisoskelemaan Venäjän tullissa tovin kun tää tullivirkailija jahkaili jotaki mun viisumin kanssa. Menin Suomeen kertaviisumillani, johon sain leiman ja se mitätöityi sitten siinä. Tulin sitten takaisin uudella monikertaviisumillani, jota virkailija ilmeisesti ihmetteli ja soitteli siitä johonkin ja kyseli asiasta. Lopulta se sitte päästi mut menemään, ois ollu ikävää jäädä selvittelemään siihen asiaa :P Kiikutin tänään jälleen passini ja uuden viisumini kv-toimistoon, josta ne pistetään eteenpäin rekisteröitäväksi.

Huomasi kyllä, että tänne tulo ei ollu nyt ollenkaan niin.. sanotaanko haastava kuin ekalla kerralla kun tiesi jo, mitä täällä on odottamassa ja oli toisaalta ihan mukavakin palata takaisin. Jännitin vähän lähtiessä, että onkohan arkeen kiinni pääseminen vaikeaa kun käy välillä Suomessa, mutta ei se näköjään ollut. Otin Suomesta mukaan Napapiirin sankarit ja Joulutarinan niin saadaan pitää tyttöjen kanssa leffailta kun Katja ja yksi Olgista ei ole vielä nähny Napapiirin sankareita. Toivotaan että idea menee perille enkun kielisillä teksteillä :)

Kävin tänään ekaa kertaa asioimassa pankissa kun nostin Suomessa rahaa, että voin käydä vaihtamassa sitä täällä niin tulee halvemmaksi kun ei tarvi koko ajan olla nostamassa rahaa. Rahan vaihtoon tarvi tietysti passin ja viisumin. Tässäkin prosessissa kesti oma aikansa ja sain seisoskella ja ootella kun pankkitädit sumplivat keskenään mitä tietoja minusta sinne merkitään ja laitetaanko tunnistusvälineeksi passi vai viisumi jne. Lopulta homma onnistui ja tämäki pankkineiti puhalteli pitkiä kuhan homma saatiin hoidettua. Sitten hän kyseli kiinnostuneena mitä ja missä opiskelen täällä ja mitä oon tykänny Murmanskista. Hän(kin) näytti yllättyneeltä kun huomasi jonkun tulleen tänne vaihtoon :D

Oon nyt yksikseni muutaman päivän kun Olga lähti (ryyppy)reissulle (:D) Karjalaan ja Dosja on hoidossa hänen siskollaan. Mua harmittaa kun täällä oli ollu viikonloppuna jo ihan talvi kun pakkasta oli ollu kymmenkunta astetta ja lumi maassa vaan eilen kun tultiin tänne niin lämmintä oli kolme astetta ja vettä sato kaatamalla. Se siitä talvesta sitten :/ Tosin kyllä sen huomaa tuulesta, että kyllä nyt eletään jo marraskuuta kun tuo tuulenhenkäys on sen verta vilposa että saa puskea reilusti vaatetta päälle.

Huomasin, että tämän viikon jälkeen mun vaihtoa on jäljellä enää viis viikkoa ja aika kulkee siivillä. Katja tulee perheensä kans joululomalla viikoksi Kuusamoon ja Olga L. lähtee heidän mukaansa niin mukava nähä tyttöjä sitten sielläkin. Sanoinkin jo Katjalle, että käytän niitä joku päivä meillä kotona ja tutustumassa Taivalkoskeen, jossa ei kylläkään oo hirveästi nähtävää :D Mutta enivei mukava saada tytöt sinnekin suunnalle :) Nyt siis vielä kaikki irti loppuajasta ja loppukiri kielen opiskelussa!

Suomi TJ1

Huomenna kotia kohti ja on kyllä kiva päästä käymään Suomessakin! :) Heräilen paikallista aikaa jo neljän pintaan kun bussi Rovaniemeä kohti starttaa ennen kuutta. Mutta aikainen lintu madon nappaa ja silleen kun oon perillä Rovaniemellä jo hyvissä ajoin päivällä :) Onneksi bussissa on aikaa nukkua torsottaa. Jori ja Pepe tulee noutamaan mua sieltä ja sitte ois tarkotus nähä Kristaakin ennekuin jatketaan matkaa niin mukava päästä näkemään heti tuttuja naamoja :) Äiti siellä lupas leipoa korvapuusteja ja tehä hyvää ruokaa niin kyllä kelpaa päästä mamman ruuille!

Täällä sato tänään lunta ja olin jo ihan mielissään että nytkö se talvi sitten tulee vaan vielä mitä, illan aikana se muuttu räntäsateeksi ja kun lähin illalla niiltä suomen luennoilta niin sillon sade tuli jo vetenä :s Että sepä siitä sitten. Mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo!

Dosja on intona mun aukiolevasta matkalaukusta ja himoitsee sieltä selvästi suklaata. Sitte kun se huomaa että tarkkailen sen puuhia niin se alkaa heiluttaa viattomana häntää :D Reppana toista!

Mitään maata mullistavaa tässä ei ole ehtiny tapahtuakaan sitte viime postauksen, sanotaanko vaan että on MUKAVAA päästä kotiin ja Suomeen! Mut tavoittaa sitte huomisesta viimeistään puolestapäivästä eteenpäin suomen numerosta niin pääsee lärkättämään puhelimessakin :)

Home sweet home, täältä tullaan!