Huomenna kotimatkalle.

Tästä lähtee mun viimenen blogipostaus rajan takaa ja huomisaamuna kotia kohti. Mun nettiaika loppu tiistaina ja oon ollu tämän loppuajan netitön. Koulun koneilla ei oo öökkösiä niin tämäki teksti mun piti kirjotella omalla läppärillä ja tuoda tikulla koulun koneelle. Mutta käyhän tämä näinki.

Luulin jo juhlakauteni täällä olevan ohi, mutta Sari kysyi mua kaveriksi keskiviikkoiltana järkättäviin Polarnie Zori- hotellin joulujuhliin niin lähdin siis vielä yksiin kekkereihin ennen kotiinpaluuta. Kokoonnutaan vielä tälle iltaa porukalla ja hyvästellään ennenku lähden. Ostin myös suomalaista suklaata vietäväksi tämän illan suomen luennoille, kun haluan muistaa sitäkin porukkaa. Alan nyt sitten Suomen puolella jeesaamaan Liliaa niiden venäjän kurssien järjestämisessä ja mainostamaan niitä, eli jos jollakin tulee jossakin vaiheessa mieleen, että haluaisi lähteä tutustumaan viikon verran elämään Murmankissa ja oppimaan siinä sivussa kieltäkin niin ei muuta kun ottakaa vaan rohkeasti yhteyttä ja kyselkää lisätietoa. Ensimmäinen kurssilainen Jussi saapuikin jo tälle viikkoa tänne ja kovasti hän on Murmanskista tykännyt :) Lilia antoi mulle lisäksi skype- osoitteensa niin päästään joskus skypettelemään ja treenailemaan siellä venäjää ja suomea.

Huomisaamuna on taas karvas herätys neljä reikä reikä kun bussi starttaa 05.50, mutta ihan mielellään sitä nousee kun nyt tietää että pääsee lähtemään kotia kohti. Dosjaa mulla kans kyllä tulee ikävä kun seki on jotenki nyt kiintyny minuun ja mulla kyllä vähän surettaa jättää se tänne :( Pakko tässä on alkaa suunnittelemaan näköjään itelläki mäyräkoiraa jossaki vaiheessa kun tämä yksilö ainaki valloitti minun sydämen.

Venäjän kirjallinen tentti meni ihan jees ja tänään on vielä edessä suullinen osuus. Kyllä se kielitaitokin on karttunu tässä syksyn aikana, vaikka aina se ei tietty siltä tunnukaan kun tulee niitä tilanteita, ettei vaan ymmärrä! Mutta tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita, joita tää venäjän opettelu tuo tullessan.

Tällä hetkellä olo on hieman haikea, mutta onnellinen. Tämä oli mun ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen kerta Murmanskissa. Sain tutustua matkan varrella uusiin ystäviin ja lisäksi sain kerättyä paljon uusia hienoja kokemuksia puhumattakaan kielitaidon karttumisesta. Tämä syksy on opettanut mulle paljon ja oon niin ilonen siitä, että tulin tänne. Oli hienoa huomata, että minusta oli tähän, koska kyllähän se tietty lähtiessä vähän jänskätti kun ei osannu kuvitella mitä täällä on edessä. Mutta niin se aika vaan riensi ja nyt on jo kotiin lähdön aika. Mun vaihto oli siinä mielessä erilainen kun vertaa monien muiden vaihtokokemuksiin, koska opiskelin täällä ainokaisena vaihtarina, mutta koin sen vaan eduksi. Jos olisin lähteny esim. Pietariin niin en olis oppinu siellä kaikkea sitä, mitä opin nyt täällä. Näin pääsin kiinni enemmänkin siihen normaaliin venäläiseen arkeen.

Oon tuskaillu tänään tuon mun tavaran paljouden kans ja mun piti lopulta kysyä Katjalta, että voisinko jättää sille mun kirjat ym. vähemmäs että jos he voisivat tuoda ne sitten mukanaan kuhan tulevat uuden vuoden jälkeen sinne Rukalle niin hän lupautui auttamaan, onneksi! Mulla on lähdössä mukaan kaks matkalaukkua, yks reppu, yks treenikassi, iso käsilaukku ja ainaki yks irtomuovipussi. Eikä mun kaikki tavarat ois varmaan mahtunu näihin.. Hupsista keikkaa, mitenhän sitä tavaraa onkaan kertyny näin paljo!

Tietyllä tapaa tämä kaupunki teki kyllä muhun vaikutuksen, koska näinkin pohjoisessa voi näköjään olla elämää ja tänne mahtuu näinkin suuri kaupunki :) Iina kiittää ja kuittaa tästä kuluneesta syksystä. Suosittelen Murmanskia lämpimästi muillekin ja Venäjän matkailua ylipäätänsä. Uskokaa pois, se kyllä avartaa!

Kunhan minä pääsen kotia asti niin kulautan ensimmäisenä kurkusta alas lasillisen puhdasta hanavettä! Sitä tässä on jo kaivattukin. Ja kuka tietää, ehkä tämäkin blogi saa vielä jatkoa jonakin päivänä uusien Venäjän seikkailujen muodossa.. Kiitokset myös lukijoille kivoista palautteista, on ollu mukava huomata, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa millasta se elämä täällä rajan takana on :)

Red Pub, check!

Nyt on sitte juhlistettu viimestä viikonloppua ja synttäreitä niin päivät alkaakin käydä vähiin. Meillä kyllä oli mukava ilta ja Red Pub oli just hyvä paikka ja siellä oli hemmetin hyvät ruuatki juustokakusta puhumattakaan :p Ja ylipäätänsä tosi mukava paikka. Tää juustokakku mitä söin niin oli nimeltää Tse Guevara ja ruokalistan monet muutki nimet oli aika omalaatuisia. Sain vielä kivoja lahjojakin, nimittäin Katja Olga olivat ostaneet mulle vaaleanpunasen näppäimistön läppäriin venäjän aakkosilla, että pääsen sitte kirjottelemaan sillä :D Katjan porukatkin olivat muistaneet mua ja lähettäneet nätin kukkakimpun, oli kiva ylläri. Sarilta ja Annalta sain perinteisen venäläisen huivin ja Nastjalta söpöt korvikset. Kiitos vain vielä kaikille :)

Huomenna tai viimestään tässä alkuviikosta pitääki jo lähteä ostamaan bussilippua kotia kohti. Oon alottanu jo pikku hiljaa pakkaamisen ja vähän kyllä jänskättää miten saan kaikki mahtumaan mukaan :D Mutta lohduttaudun sillä, että helpottaa huomattavasti kun matkustaa bussilla eikä tarvi ressata tavaran paljoudesta ja painorajotuksista :P Tiistaina ois edessä venäjän kirjallinen tentti ja torstaina vielä suullinen. Sitte saaki huokasta! Murmansk saa ens viikoksi myös uutta suomalaisverta kun Lilia saa uuden tulokkaan venäjän kurssilleen.

Kävin myös eilen kurkkaamassa näkykö tuolla keskusaukiolla mitään häppeninkiä ja mielenosotuksia vaan taisin missata kovimmat menot kun kävin siellä neljän aikaan, eikä paikalla näkyny enää muuta kun paloauto ja joitakin ihmisiä. Kovin hurjiksi ihmiset eivät näköjään täällä heittäytyneet. Alhaalla vielä kuvia Red Pubista niin jospa sen tunnelman sais välittymään muillekin kuin siellä käyneille tovereille :)

Venäläisten pinna kiristyy

Nyt aletaan elää niitä aikoja, kun Venäjän kansalaisten hermo alkaa olla kireällä ja pinna palaa.. nimittäin valtion hallinnon ja vaalien kanssa. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Viime viikon vaalit täällä oli yks läppä, koska sehän oli jo kaikkien tiedossa, että Yhtenäinen Venäjä (Putinin puolue) tässä tulee pärjäämään äänestystuloksesta huolimatta. Todellisuudessa puolueen kannatus laski virallisia lukuja huomattavasti enemmän ja esimerkiksi Murmanskissa paikalliset ystäväni sanoivat taktiikan olleen se, että he äänestävät kommunisteja ihan vaan sen takia, että Yhtenäinen Venäjä sais prosentuaalisesti vähemmän ääniä. Tytöt myös kertoivat siitä, kuinka Yhtenäisen Venäjän periaatteet alkavat olla todellisuudessa jo niin vasemmalla, että kommunistit ovat kohta jo oikeistoa Putinin poppooseen verrattuna.

Vaaleista on lähteny liikenteeseen mielenosoituksia kun ihmiset osottavat tyytymättömyyttään vaalitulosta kohtaan vaatien uusia vaaleja. Moskovassa porukkaa kuulostaa pidätetyn kolmisensataa, Pietarissa parisensataa. Ja mielenosoitus saapuu Murmanskiin lauantaina, josta ei kylläkään täkäläisessä mediassa uutisoida (surprise, surprise!) niinkuin ei mistään muustakaan aiheeseen liittyvästä. Mietittiin Katjan kans, että lähdetäänkö lauantaina sirkukseen kun tänne tulee semmonen kiertävä sirkus, mutta minusta kyllä tuntuu että tuolla kaupungilla taitaa olla sitte sirkusta tarjolla ihan omasta takaa. Tosin siitä sirkuksesta kannattaa pysyä kaukana. Mietinkin, että mitähän täällä tapahtuu kun Katja kirjotti mulle tänään facebookissa että ihan hyvä että oon lähössä ens viikolla kun täällä alkaa mennä meininki vähän levottomaksi niin tätä hän siis sillä tarkotti. Täällä nuo mielenosotukset taitaa olla vähän eri luokkaa mitä Suomessa ja etenki niihin suhtautuminen virkavallan taholta. Voi siis olla viisainta pysyä lauantaina pois keskusaukion läheisyydestä ettei joudu vielä vahingossa itekki rautoihin.

Oon minä täällä ollessani ihmetellykki, että eikö näillä kansalaisilla mee ikinä hermo tähän hommaan. Kyllähän heillä toki menee, mutta muutama ihminen ei mahda valtion johdolle mitään. Sotimiseksihan se lopulta menis jos kansa haluais nousta kapinaan. Tässäkin taas yksi hyvä syy olla kiitollisia sille, että me ollaan itsenäisiä. Ei Tarjaakaan vaan olis ikinä valittu meidän presidentiksi mikäli me oltais Venäjän vallan alla ku nainen vallassa on täällä täysin tuntematon juttu.

Että sitte vaan mielenkiinnolla odotellessa viikonloppua. Kuhan kukaan ei tuu rähisemään Red Pubiin ja saan viettää synttärini&läksiäiseni rauhassa niin näillä mennään :)

Itsenäisyyspäivä

Mulla on pieni aavistus siitä, että Murmanskissa on voinu tavata tänään enemmän tai vähemmän väsähtäneitä suomalaisia eilisen itsenäisyyspäivän vastaanoton jälkeen. Allekirjoittanut laskee itsensä tähän luokkaan. Lähdin kotia kohti jo 11 jälkeen, mutta jostaki syystä nukuin aika huonosti (liekö muutamalla viinilasilla osuutta asiaan..) ja aamulla ei ois kyllä millään viittiny nousta vaan ei auttanu kun lähteä luennoille. Aamulla oli kaiken lisäksi badhairday kun eilisen kampauksen kiharoita oli vielä jäljellä niin vetäsin aamulla pipon päähän ja istuin sitte se päässä luennollaki. Elena kysy että onko mulla kylmä vaan tuumasin sillekki että mulla on huono hiuspäivä :D

Mutta juhliin siis. Vastaanotto alkoi kuudelta, jolloin vieraitaa alkoi virrata sisään konsulaatin porukan käteltäväksi. Porukkaa tuolla oli rapiat 300 henkeä ja mietiskelin, että millä perusteella kaikki ihmiset kutsutaan sinne. Kyselin tätä vielä myöhemmin illalla niin tietty kaikki Murmanskissa olevat suomalaiset kutsuttiin, sitte kaikkia Suomen yhteistyökumppaneita ja sitte vielä joitakin konsulin tuttuja.

Juhlat avas tämmönen rumpaliporukka, jonka jälkeen konsuli piti puheen. Tämän jälkeen päästiin syömään (NAM!) kaikkia kivoja coctail- herkkuja ja pöytä kyllä oli koreana. Pöydät oli koristeltu tottakai Suomi- teemalla niin löyty sini-valkoisia kynttilöitä ja pieniä Suomen lippuja. Suomen kakku oli kans komia, kuten alhaalla olevasta kuvasta näkyy.

Jutskailin juhlissa Rovaniemen KRP:n rikosylikonstaapelin kanssa, joka on poliisin Murmanskin yhdyshenkilö, ja vaihdettiin yhteystietoja kun hän sanoi, että heillä voi tulla tilanteita, jolloin he tarvitsevat venäjän taitosta henkilöä sakon tiedoksiantotilaisuuteen Rovaniemellä ja soittelevat sitten mulle. Oishan se kyllä kiva päästä hyödyntämään (ja kehittämään) kielitaitoa uusissa tilanteissa.

Illan edetessä porukka alkoi lähteä koteihinsa ja illan päätteeksi paikalla oli lähinnä enää suomalaisia. Laulettiin Maamme laulua, porukka piti pieniä puheita ja suomalainen rajamiehemme Jussi nakitti mut pitämään puheen meidän pöytäseurueelle nuoren sukupolven näkökulmasta. Paikalla oli lisäksi useampia rovaniemeläisiä ja naurettiinkin, että pitää näköjään tulla Murmanskiin tutustumaan rovaniemeläisiin :D 

Oli kyllä kaikkiaan mukava ilta ja olihan se kiva päästä viettämään itsenäisyyspäivää suomalaisessa seurassa. Kyllä sitä vaan mietti eilisen aikana miten toisin Suomen asiat voiskaan olla, jos meillä ei olis ollu niin rohkeita miehiä rintamalla taistelemassa meidän itsenäisyyden puolesta. Ei meillä vaan näyttäis nyt siltä kun näyttää ja muutkin oisivat joutuneet opettelemaan venäjän kielen. Kaikki kunnia heille.

Synttärifiiliksiä rajan takaa

Synttäripäivä itänaapurissa on jo takanapäin kun kello täällä on jo yli puolenyön. Juhlitaan varsinaisesti sitte lauantaina, mutta meillä oli tänäänki mukava ilta Katjan ja Olgan kans ku istuttiin ja kahviteltiin muutama tunti :) Tytöt on huomannu että oon tykästyny pinkkiin niin sain Katjalta lahjaksi vaaleanpunasen rannekellon ja Olgalta sievän gerberan :) ”Päälahjan” saan kuulema sitte lauantaina, saa nähä mitä ikinä se sitte tuleekaan olemaan :) Liliakin, tämä suomen opettaja, oli laittanu mulle kivan mailin ja toivotellu kivaa synttäripäivää. Serkut ja täti sieltä skypettelivät tänään ja lauloivatki mulle, että ihan mieleenpainuva synttäripäivä täälläki itänaapurissa. Oon lueskellu naamakirjasta, kuinka ihmiset on lähössä rimpsalle kun huomenna on vapaapäivä. Meikä ottaa tämän illan vielä ihan rennosti ja säästelen sitte lauantaille. Huomisen suomen tunnit jääkin väliin kun on se itsenäisyyspäivän vastaanotto. Jos sitte kattelis vielä linnanjuhlia tv-kaistalta, mikäli mokkula vaan suostuu yhteistyöhön..

Puhuttiin tänään myös nuista Venäjän vaaleista, jotka ratkes eilen ja Putinin puolue kärsi tappion, mutta ne sai silti vielä enemmistön hallitukseen. Siis virallisesti. Todellisuushan ois sitte ollu jotaki ihan muuta kun kaikki tietää, että kyseinen puolue ei oo nyt niin hirveän suosittu täällä ja vaalituloksia nyt on saatettu "pikkusen" manipuloida ja vaalilippuja täytetty jo ennen varsinaisen äänestyksen alkamista, että lukuja saatas kaunisteltua. Mutta lopputulos oli nyt tämä, eikä siitä auta kansalaisten kitistä. Katja sanoikin, että hänellä tekis mieli kirjottaa tuosta juttu kun hän on nyt harjoittelussa yhdessä puolueettomassa lehdessä, mutta heitettiin mustaa huumoria siitä kuinka hän löytäis kohta ittensä jostaki metsän keskeltä päätoimittajan kans jos hän sen jutun kirjoittaisi.

Ja sitte jos palataan vielä niihin perjantain pikkujouluihin. Kyllä ne vaan alotti tämmösen joulufiilikseen virittäytymisen ku lauantaina sitte kuuntelen Youtubesta joululauluja ja latailin Tonttu Toljanteria tv-kaistalta :) Tuolla pikkujouluissa oli kaikkiaan noin 170 henkeä pääasiassa Venäjältä, Norjasta ja joitaki suomalaisia. Törmäsin heti ekkana sisälle mennessäni yhteen naiseen instituutin kv-toimistosta ja hän hieman ihmetteli miten minäkin olin siellä ja kuka mut oli sinne kutsunu. Vastasin että Ulrich (tämä koko häppeningin järjestäjä) ja hän oli että okei ja jutskailtiin siinä vähän aikaa. Ruokapuoli oli ihan hemmetin hyvä ja täytyy sanoa, että nyt tuli kyllä syötyä enemmän ku juotua :D Siellä oli suomalaista lanttu- ja porkkanalaatikkoaki niin olipa mukava päästä jo nassuttamaan suomalaisia jouluruokia.

Sarin ja Annan napatanssi- esitys oli menestys ja tytöt keräsi tällä rahaa hyväntekeväisyyteen kodittomille. He saivat jo ennen esitystä ennakkoon 25 000 ruplan lahjoituksen ja itse esityksen jälkeen he saivat sitten kerättyä reilu 24 000 ruplaa niin ei huonosti! Pistän tyttöjen show'sta vielä pari kuvaa kunhan saan kuvia Annalta kun räpsin niitä hänen kamerallaan eikä oman kameran kuvat ollu oikein mistään kotosin. Tuolla oli myös pari burleski- esitystä (jotka ei kyllä vetäny vertoja napatanssille!) ja laulettiin kulkusia seittemällä eri kielellä. Bileiden ois pitäny loppua ohjelman mukaan puol kahdelta, mutta me jorattiin tanssilattialla vielä jonnekki lähemmäs puoli kolmea ja jatkettiin sitte vielä hotellin alakerran yökerhoon. Oli kyllä kaikkiaan kiva ilta ja tuli taas semmonen fiilis, että kyllähän täällä ois tietty voinu olla pidempäänki ja kyllä näitä ihmisiä täällä tulee ikävä. Mutta onneksi Murmansk on kohtuu lähellä niin tänne pääsee aina uudestaanki.

Mukavaa itsenäisyyspäivää sinne koto-Suomeen ja muille suomalaisille maailmanmatkaajille. Kyllähän tämä itsenäisyyspäivä jää varmasti mieleen kun sen viettää täällä itänaapurissa ja miettii, kuinka toisin asiat voiskaan olla jos meidän isoisät ja isoisoisät eivät olisi olleet niin järkkymättömiä..

Löysin kuvan mun haavekakusta :P

Paluu neuvostoaikaan

Käytiin tekemässä tänään pöytävaraus legendaariseen Red Pubiin mun viimeseksi viikonlopuksi eli juhlitaan sitte viikon päästä mun synttäreitä ja viimestä viikonloppua siellä. Kyseinen paikka on siis tämä aiemmin mainitsemani neuvostotyylinen pubi ja se oli aivan LOISTAVA! Ei vois parempaa paikkaa valita viimeselle viikonlopulle. Ulospäin pub näytti punaiselta parakilta ja kun astuttiin sisälle pubiin niin paikan seinät olivat kauttaaltaan punaiset, niillä oli kehystettyjä propaganda- julisteita ja baarin ruokalista sisälsi neuvostotyylisesti nimettyjä ruokia. Ja mikä parasta: varattiin pöytä Leninin vierestä niin luvassa on siis party with Lenin ja sitte on kyllä aivan pakko räpsiä pakolliset kuvat tämän toverin kans :D Tästä tulee kivaa! Tarjoilijat alko nauramaan ku mentiin sinne Olgan kans ja Olga luetteli millon, mihin aikaan ja monelleko hengelle haluttais pöytä ja viimeseksi sitte että "haluttais se pöytä Leninin vierestä" :D

Huomenna ois sitä ennen luvassa tämän viikonlopun juhlat ja eli Julebord eli tää ulkomaalaisille osoitettu joulujuhla. Juhlat starttaa kahdeksalta ja kustantaa opiskelijalle sen 1500 ruplaa. Ja tähän sisältyy rajaton baarin käyttö (o-ou!) ja rajattomasti ruokaa. Lauantaiaamu kertoo sitten varmaan sen pysyko ruoka-juoma puoli tasapainossa :p Lisäksi siellä pääsee jo alottamaan joulun vieton Jingle bellsin säestämänä ja hoilataan kyseinen joululaulu ties kuinka monella kielellä :) Tämä juhlien isäntä Ulrich on alkujaan saksalainen ja Norjan kautta Murmanskiin päätynyt bisnesmies, joka on jäänyt lopulta vaikuttamaan Murmanskiin.


Testailin eilen kotoa tuomani mekot ja päädyin toiseen niistä sitten tiistain itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Ei siis tarttenu lähteä mekkokauppaan. Nämä pari viimestä viikkoa täällä tuntuu olevan nyt yhtä juhlaa :) Unohin muuten mainita edellisessä postauksessa, että törmäsin sillä viime viikonlopun shoppailureissulla Gina Tricotin toppaliiviin yhdessä street- kaupassa. Olga sanoi nähneensä kyseisen liivin Tornion GT:ssä viime keväänä viidellä eurolla ja kappas, täällä hinta oliki pompsahtanu 2992 ruplaan eli noin 80 euroon! Eihän se oo tietty tyhmä joka pyytää vaan se on tyhmä joka maksaa! Idän ihmeet kuulostaa harrastavan just tuota, että ne käy Suomessa shoppailemassa alennusmyynneissä ja myyvät täällä sitte kalliimmalla niitä vaatteita. Tässä tapauksessa ihan hiton paljo kalliimmalla!

Mukavaa joulukuun alkua kaikille! :)