Kivakivakiva!

Tähän päivään on mahtunu taas paljon kaikenlaista. Lähin aamupäivästä instituutille hakemaan vuorkasoppariani ja aattelin että käväsen siellä pikasesti ja menen sieltä suoraan salille. Lähin liikenteeseen tuulihousuilla, jota muuten kukaan muu täällä ei näytä tekevän, mutta onneksi mulla on tarpeeksi iso ego siihen :D Instutuutille päästyäni kyselin samalla ohimennen, olisiko kenelläkään tietoa ”Business English”- kurssin ajankohdasta kun täällä ei hirveästi oo valinnan varaa noissa englannin kielisissä kursseissa ja enemmänkin vois toki opiskella kun pelkkää venäjää. Noh, yhdellä puhelulla selvisi että seuraavat luennot ovat iltapäivällä niin pääsin siis aloittamaan tänään bisness-enkun. Sitte mulla piti käydä ottamassa yhennäköset passikuvat viisumia varten (kyllä, täälläkin vielä viisumiprosessi edessä, mutta sen hoitaa tällä kertaa mun kv-henkilöni) niin kyllähän se kello käviki jo siihen malliin että en ikinä ehtiny mihinkään salille vaan sompailin päivän tuulihousuissa ympäri kaupunkia ja kun pääsin kämpille syömään ja vaihtamaan vaatteet niin sitte pitiki lähteä kävelemään takas instituutille ja luennoille :D Toi bisnesenkun ryhmä on aika pieni, mun lisäksi kuus venäläistä, ja alussa vaati vähän totuttelua oppia kuuntelemaan englantia venäläisellä aksentilla. Mutta tota on kerran viikossa niin eiköhän siellä tuu kuljettua :)

Tapasin sitten Katjan heti luentojen jälkeen ja lähettiin istuskelemaan yhteen kahvilaan. Käytiin mielenkiintonen keskustelu venäläisestä propagandasta ja Venäjän hallituksen toiminnasta. On hyvä että täältä on alkanu saamaan semmosia tuttuja, keneltä noista asioista voi kysellä ihan varauksetta eikä tarvi pelätä ihmisten reaktioita. Ittellä suomalaisena vaan on vaikea käsittää sitä, miten sananvapautta voidaan rajoittaa niin paljo valtion toimesta! Ja miten vielä nykyaikanakin joku valtio voi toimia niin! Ihmiset voivat kyllä puhua asioista keskenään ja kritisoida niitä, mutta asiasta ei voi kirjoittaa esim. yleisesti sanomalehtiin, koska se ei ole soveliasta. Venäläisten keskuudessa on havaittavissa tyytymättömyyttä asioihin, mutta todellisuudessa kukaan ei voi tehdä asioille mitään. Mielenkiintoista nähdä kuinka propaganda ehtii vielä kärjistyä ennen marraskuuta, jolloin täällä järjestetään presidentin vaali. Aika hyvään saumaan tuli tämä vaihto niin ehtii vähän saada käsitystä siitäkin.

Lenin tuntuu olevan kova sana kaikkialla, sillä täältäkin löytyy Lenin- patsas, pääkatu on Lenin Prospect, löytyy Lenin aukiota yms. niinkuin monesta monesta muustakin kaupungista Venäjällä. Kirjoittelen täällä vaihdon aikana oppimispäiväkirjaa oman yliopistoni Venäjän maantuntemus kurssia varten ja siihen tulisi sisällyttää myös vaihdon aikana opittua niin mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tässä ehtii vielä saada selvitettyä Venäjästä.

Kyselin Katjalta myös siitä, että onko miliisin muuttuminen poliisiksi näkynyt millään tasolla tai muuttanut asioita, mutta siihen hän ei oikein osannut vastata. Selitin hänelle, että meillä Suomessa on oma käsityksensä miliisistä ja kuinka miliisin muuttumista poliisiksi uutisoitiin meidänkin mediassa.

Loppuilta meni mukavasti, kun hyppäsimme Katjan ystävän punaisen Lada Samaran rattaille, joka ei meinannut ensin edes käynnistyä, joten ei muuta kun konepeitto auki ja kohtapuoliin päästiinki jo kruisailemaan ympäri Murmanskia :D Selitin heille, että meilläkin on aikanaan ollut Samara silloin kun olin pieni (ihan oikeasti! Ukki oli aikanaan ostanu samaran ja kun ukista aika jätti niin auto kulkeutui meille :D). Katja ystävineen näytti mulle erinäisiä nähtävyyksiä Murmanskissa. Käytiin kattomassa Maailmansodan muistomerkkiä, Kurskin muistomerkkiä (joka oli muuten tehty Kurskin palasesta, joka saatiin aikanaan nostettua merestä), Murmanskin pääortodoksikirkkoa ja ajelimme Kolan puolella. Kola on reilun viiden kilometrin päässä Murmanskista sijaitseva oma noin 30 000 asukkaan ”kylä”. Sieltä käsin Murmansk näytti hämärässä mitä melkosemmalta kaupungilta ja oli yhtä valomerta. Kuulin myös, että Murmansk on noin 30km pitkä kaupunki (minkä kyllä huomaa, ajellessa huomasi että se on ihan hemmetin pitkä!!) ja kapeimmalta kohdaltaan se on vaan 3km leveä. Kaupungilta löytyi myös kyltti Kirkenes 230km, joten Norja on hyvinkin lähellä. Siltaa, joka johtaa Norjaan vievälle tielle, kutsutaan sillaksi Eurooppaan. Ja oli muuten ihan jäätävän kylmä tuuli, pakko kait tässä on kohta kaivella itelläki talvitakki esiin!!

                                                 Ortodoksikirkko

Yksi muistomerkillä olleista seppeleistä 

Maailmansodan muistomerkki

Ja vielä tuohon Kurskin muistomerkkiin liittyen, niin siihenkin liittyi oma tarinansa. Hylyn palanen oli saatu nostettua merestä kyllä ajat sitten, mutta itse muistomerkki oli vielä melko uudehko, sillä hylyn palanen oli unohdettu jonnekkin tyyliin romukoppaan useiden vuosien ajaksi, kunnes se oli vapaaehtoisten voimin etsitty ja kunnostettu muistomerkiksi. Mielenkiintoista..

Huomasin ilokseni myös sen, että mun kielikorva on kuin onkin alkanut tottua pikku hiljaa venäjään ja ymmärsin joitakin juttuja jo ihan hyvin kun kuuntelin mitä muut puhuivat. Tehtiin Katjan kanssa diili, että huomenna meillä on venäjä-suomi päivä ja puhutaan pelkkää venäjää ja suomea kun Katja haluaa kehittää suomen kieltään ja minä venäjää. Tästä tulee hauskaa :D Katja on tosiaan ihan rakastunut Suomeen ja hänen isänsä on lähtöisin Karjalasta.

Oon kyllä niin tyytyväinen valintaani ja siihen, että päätin lähteä Murmanskiin. Tästä vaihdosta tulee kyllä saamaan niin paljon irti, kun sompailen täällä ainoana vaihtarina ja hengailen pelkästään paikallisten kanssa. Saa nähä mitä kaikkea tässä matkan varrella vielä ehtiikään tapahtua :)

                                     Rakkauslukot ovat levinneet Murmanskiinkin.


Spokojnoj notsi, hyvää yötä! :)